Oivalluksia

Pitkä tauko kirjoittamisesta. Viime viikko on ollut jonkinlaisen "heräämisen" aikaa. Olen pakottanut itseni ajattelemaan tätä koko prosessia ja koittanut ymmärtää syitä miksi teen mitä teen.

Ihan ensimmäisenä kuitenkin tunnustus. Superdieettiä en ole noudattanut sataprosenttisesti viime päivien aikana. En ole ollut tarpeeksi luja itselleni ja olen lipsunut ohjelmasta. Voisin taas listata tähän pitkän listan tekosyitä, mutta eiköhän anneta sen itsensähuijaamisen olla jo. Peiliin on katsominen, eikä siihen voi mitään lisätä.

Vaikka koenkin jonkin tason häpeää ja ahdistusta tästä lipsumista, niin olen koittanut kääntää asian toisinpäin. Vaikka ei ihan ohjeiden mukaan olla mentykään, niin paino ei ole päässyt nousuun. Se on tunnustettava, että hiilarit paisuttavat ja nyt viime päivistä viisastuneena voin todeta, että vain minä hallitsen omia syömisiäni ja jos päätän suuhuni tunkea sen patongin, niin se tuntuu hetkessä ilmapalloefektinä vatsalla. Kyllä, paino ei välttämättä nouse, mutta käyrä itsetunnon kohdalla laskee sitten sitä mukaa kun maha paisuu. Hiilarit, ihanat hiilarit, luulen että meidän viha-rakkaussuhde on tullut jonkinlaiseen muutoskohtaan.

Eilen löysin itseni vaeltelemassa luomu- ja terveystuotteita myyvässä kaupassa. Ystävällinen myyjä kysyi, voiko auttaa jotenkin. "Ei, katselen vaan". Siinä hetkessä pysähdyin, kirjaimellisesti, ja huomasin jotain elämää suurempaa. Miksi tosiaan olin siellä? Huomasin, että olen yrittänyt etsiä jotakin, joka auttaisi minua tässä vatsakummun pienennyksessä. Sen sijaan, että olisin ottanut täyden vastuun omastahyvinvoinnistani, olen yrittänyt etsiä helppoa oikotietä onneen. Oli se sitten rasvattomien tuotteiden tai Superdieetin avulla, en ole koskaan loppuun asti sisäistänyt sitä, että MINÄ yksin olen vastuussa itsestäni. Ei jogurtin rasvaprosentit, ei 49 euroa maksava dieettiohjelma eikä mikään muukaan. En tiedä onko tämä yhtään järkevää tekstiä, mutta koin jonkinlaisen henkilökohtaisen ahaa-elämyksen.

Olen viime päivinä pyrkinyt muuttamaan myös ajattelutapaani. Olen ajatellut aina (surullista kyllä), että haluan laihtua ja olla paremmassa kunnossa, koska haluan näyttää hyvältä. Toissapäivänä Snickers patukan syötyäni koin myös jonkin tason ahaa-elämyksen. Ensimmäistä kertaa todella tajusin, että ehkäpä seuraavan kerran kun tekee herkkuja mieli, voisin ajatella asiaa eri lailla. Jos syön sen suklaapatukan, se ajaa minua lähemmäs esimerkiksi diabetesta tai jotain muuta terveydellistä haittaa. Voisinko jättää syömättä sen ja kiittää itseäni valinnasta pysyä terveenä? Voisin.

Opettelen rakastamaan itseäni ja tällä hetkellä se tuntuu paljon tärkeämmältä kuin painonpudotus. Lienee sanomattakin selvää, että kun annan keholleni parhaat mahdolliset välineet voida hyvin, painokin putoaa. Stressi pois, hyvä tästä tulee.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Viikko superia takana

Nyt pikapostaus, on niin maan perusteellisen kiirus koko ajan!

Viikko tosiaan takana ah, niin ihanaa superdieettiä. Paino on tässä viikon aika käynyt jo ihan mukavissakin lukemissa, mutta tänään, viikko aloituksen jälkeen, paino on sama kuin alkupunnituksessa. Harmittaa kyllä aika paljonkin, koska olen orjallisesti ruokavaliota seurannut. Liikunta on jäänyt ihan nolliin parin pyöräilyreissua lukuunottamatta tuon paskajalan takia. Huokaus.

Facebookissa on perustettu aivan ihana tsemppausryhmä meille superilaisille, josta saa kyllä huikean määrän vertaistukea. Tänään viikon jälkeisiä tunnelmia lukiessani, aika monella on tuo paino jäänyt samaan, joten ehkä mullakin on vielä toivoa. Lihasten kasvua en voi syyttää, kun liikuntaa ei tosiaankaan ole tullut harrastettua. Voihan ketutus.

Aamulla meinasin päästää vanhan minäni valloilleen ja vetää rensseliksi koko homman, kun ei kerran tuloksia ala tulemaan. Jostain kummasta se järjen ääni kuitenkin tuli taas ja otin jääkaapista kiltisti sitä rahkaa, enkä himoitsemaani leipää juustolla ja kinkulla.

En ole ennemmin tainnut kertoa, että mulla on ollut vähän häikkää kilpirauhasarvojen kanssa. Kävin asian tiimoilta täällä paikallisella terveysasemalla, josta sainkin lähetteen verikokeisiin ja niissää ramppasin sitten aikani. Lähetteen erikoislääkärille sain juu, mutta puolen vuoden päähän. En pystynyt odottamaan sinne asti vaan maksoin hunajaa yksityiselle, joka sitten loppujen lopuksi määräsikin mulle lääkityksen kokeilumielessä. Jos asiat ei tähän mennessä olleet vielä vaikeita, niin ihanaakin ihanampi vakuutusyhtiö päätti, että ne ei halua mitään osaa eikä arpaa mun kilppariongelmiin, joten siltä osin asia seisoo ainakin syyskuulle asti, kunnes saan vaihtaa vakuutusyhtiötä. Miksi siis kerron tämän? Tuntuu, että paino ei vaan putoa vaikka päällä seisoisi, joten alan miettimään että missä vika. Korvien välissä vai jossakin ihan muualla?

Täällä harmaa päivä, sadettakin luvattu, sopivasti mielialan mukaan. Mutta, dieetti jatkuu, annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Wish me luck!

Superia ja vähemmän superia

Kuten otsikosta voi päätellä, on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat ensin?

Aloitetaan hyvistä. Superdieetin neljäs päivä vetelee viimeisiään ja alkaa pikkuhiljaa homma luistamaan. Paljon on uutta opittavaa ollut ja otsalohkoon on todellakin täytynyt asentaa ihan uusi mood tälle hommalle. Ulkomailla asuminen tuo jo ennestään haastavaan tilanteeseen omat lisävaikeutensa, joten nyt vain on sovellettava parhaan mukaan. Ei auta! TODELLA mielenkiintoista nähdä mitä vaaka näyttää maanantaina ensimmäisen viikon jälkeen - sen verran on tunnustettava että suunta on jo oikeaan, eli alaspäin.

Laitan teille ensi viikolla kaikki yhden päivän syömiseni kuvina, niin näette vähän mistä puhutaan. Se kyllä myönnettäköön - vihreistä vihanneksista SAA hyviä herkkuruokia, kunhan on vain käytössä paistinpannu, tilkka oliiviöljyä ja iso kasa mausteita. Nimim. keräkaali rocks! :)

Sitten niihin huonoihin uutisiin. Melkein voisin vaikka räjähtää tälle paikalle. Oon aikasemminkin kertonut mun kantakalvon tulehduksesta, joka siis puhkesi viime vuoden puolella juoksuharrastuksen seurauksena. Ortopedit, ultrat ja sun muut on tullut tutuiksi asian tiimoilta. Vaiva ei 100% koskaan lähtenyt, mutta kuulemani ja lukemani mukaan se voi kestää jopa puolitoista vuotta kun jalka palaa normaaliin. No, tämän viikon kipu on päivä päivältä voimistunut ja viime yönä heräsin siihen, että oli pakko mennä hakemaan talon tujuin särkylääke, jotta sain nukutuksi. Ihan törkeän kipeä, levossakin! Tänään heti lääkärille ja mitäs se muuta osasi tehdä kuin antaa uuden tulehduskipukuurin (onneksi vahvimman mahdollisen), lähetteen fysioterapiaan ja ortopedille, taas. Nyt siis kuuri loppuun ja aika ortopedille vasta kahden viikon päähän. PRKL. Että se siitä liikunnasta. Hyvä kun kävelemään pystyy. Että näin, taas karma puuttuu peliin, tällä kertaa tässä muodossa. Mutta hei, jos en voi kontrolloida liikkumisia niin ainakin voin kontrolloida syömisiäni!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Vähän hukassa, mutta ei se mitään!

Superdieetin toinen päivä. Edelleenkin paljon uutta ja pähkäilyä ja ja ja... Huomasin tässä ihan tällaisen pikkupikkujutun: maitorahka, mitä syön, on 9 prosenttista ja ohjeissahan käsketään syömään nimenomaan rasvatonta. Heh, ai mullako vähän hidas sytytys? Jos meinaan siis rahkan syömistä jatkaa, niin ERITTÄIN HANKALIEN LASKUTOIMITUSTEN JÄLKEEN totesin, että mun pitäisi pienentää annos melko pieneksi. En valita, mulla ja rahkalla on vähän tällanen viha-rakkaussuhde, mutta mietin vaan, pitääkö se nälkää... No, sekin selvinnee! Tästä pikku kämmistä johtuen tämän päivän aamupainokin oli plussaa, vaikka miinusta odotin. Voi mua, itteäkin oikein naurattaa.

Olen erittäin yllättynyt siitä vihreiden vihannesten määrästä, mitä olen mahaani niellyt eilisen ja tämän päivän aikana. 250 grammaa vihreää lautasella on PALJON. Kokeilkaa, jos ette usko! 

Muutenkin vähän hukassa noiden marjojen kanssa, niitä kun täällä ei oo. Mua neuvottiin foorumilla korvaamaan ne kuivatuilla marjoilla - kiitti vaan avusta, mutta niitäkään ei ole! Joten joo, aikamoista säätämistä tää on, mutta keskustelujen perusteella niin se näyttää olevan muillakin. Kunhan saan tän rahkaepisodin jälkeen puntarin luvut laskusuuntaisiksi, niin kaikki hyvin! 

Ensimmäinen SD-päivä ja painohehkutus!

Ensimmäinen päivä Superdieettiä, aamupala jo vatsassa. En voi sanoa, että se oli mitenkään herkullinen, mutta kaipa siihen menee aikaa kun pääsee tästä aamuleipä-addiktiosta eroon... Aamulla mitat ja paino, ja hyvät naiset ja herrat, aamupaino oli alle 66... 65,7kg!! Hyvä minä! Tästä on hyvä lähteä liikkeelle!

Kun illalla on aikaa, niin paneudun tarkemmin tuonne Fitfarmin foorumille, sieltä löytyy varmasti hyviä vinkkejä asiaan kun asiaan. Tuota ruokavaliota on ihan pakko vähän soveltaa, koska täältä Israelista ei löydy niin helposti esimerkiksi marjoja. Tuoremansikkakausi on ihan pian ohi ja pakastemarjoja on tarjolla aika rajoitetusti ja JOS niitä löytyy, niin ne maksaa hunajaa. Mehukeitonkin keitin itse eilen niistä viimesistä mansikoista. Joten, nyt vähän tällanen "opetellaan uutta" -meininki, mutta let's see, eiköhän tää tästä asetu kohilleen parin päivän sähellyksen jälkeen.

Eilen kävin toisen kerran kiropraktikolla. Mun ostama diili päättyi ja nyt olisi päätettävä jatkanko vai en. Tosin jo varasin kaksi aikaa ensi viikolle, mutta voihan ne perua jos mieli muuttuu. Ja että mikäkö mietityttää? No se 50 euron hinta per käynti! Toisaalta, niin kuin eilen itsekin sanoin, se on pieni hinta siitä että saan selän kuntoon. Tarkoitus olisi aloittaa ensimmäinen kuukausi kaksi kertaa per viikko ja siitä sitten eteenpäin harvemmin. Kyllähän sitä tällaisena materialistina mielummin kävelis ostarille ja ostais koko puljun tyhjäksi, kun laittaisi sen VIELÄ melko huomaamattomaan vaivaan. Tiedän kuitenkin, että tämä vaiva on olemassa ja jos en hoida sitä nyt, niin jossain vaiheessa maksetaan sitten isojen korkojen kera oma tyhmyys. Katsos, tässä kirjottaessa tein siis päätöksen!

Superdieetti

Eilen blogeja lueskellessani tuli monessa paikkaa eteen Superdieetti. Olen juu kuullut tästä toki, mutta täällä ulkomailla asuessa en ole siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Ajattelin, ettei se mua voi koskettaa. Eksyin heidän sivuille ja illalla myöhään unenpöpperöissä en siihen kummemmin jaksanut paneutua. Nyt aamulla koneen avatessa tuo sivu pomppasi ensimmäisenä naaman eteen. Jäin tutkimaan ja hetken päästä olin maksanut ilmottautumismaksun ja selailin jo uutta ruokalistaani kuudelle seuraavalle viikolle! Paljon hyvää oon lukenut tästä, joten pakkohan tätä on koittaa!

Kunhan herään kunnolla ja ymmärrän, mitä tein, niin voin ehkä paremmin kertoa tuntemuksia. Superdieetti alkaa siis huomenna ja kestää kuusi viikkoa. Tarkat ruokavalio- ja treeniohjelmat on, itse ei tarvitse kun tehdä työtä käskettyä, heh.

Kuka ottaa haasteen vastaan, vielä ehtii mukaan?! Olis ihan parasta seurata kaverin kanssa edistymistä ja vaihdella kuulumisia matkan varrella.

Toukokuun touhut

Hii-o-hoi, toukokuu on täällä. Koto-Suomessa ollaan varmaan aika monessa kotona huonolla hapella, heh. Täällä kun ei olla vapusta kuultukaan, niin tämä päivä on ihan niinkuin kaikki muutkin arkipäivät. On pakko tehdä  pitkää päivää, lalallaaa... Seuraava loma on niinkin pian kuin syyskuussa, prkl että juu, motivaatio huipussaan.

Mitäs toukokuussa sitten tapahtuukaan? Alkaa nenä vuotamaan, silmiä kutittamaan, hengitys kuulostaa siltä kun olisin pahempikin astmaatikko. Tänään illalla aion uhmata luonnon lakeja ja mennä joogaan vaikka olisin minkälainen hinkuvinkuintiaani.

Uuden kuun ja UUDEN VAA'AN kunniaksi aamulla vaaka näytti ensimmäistä kertaa alle kuudenkymmenenkuuden. Virallinen punnituspäivä on maanantai, joten en tuota merkkaa mihinkään, mutta nyt on suunta oikea! Liikunta on jäänyt vähäiseksi viime viikolla, kun menin myymään pyöräni (pitkä tarina), mutta nyt on uusi jo hakusessa. Jalka vihoittelee entistä enemmän ja soitto ortopedille on to do- listalla. Voi tätä elämistä! No ainakin mulla on jo rusketus hyvin päällä, go Välimeren aurinko, go!

Hyvää Vappua ihan jokaiselle! 

Pirun luku & kiropraktikko

Jippiaijeiii, mun uusi vaaka oli tänään odottamassa mua postissa. Oli pakko tehdä pieni testaus; kävin aamulla vanhalla vaa'alla ja luku näytti heti heräämisen jälkeen 66,2 kg. Sitten nopeat pakkelit naamaan ja työkuntoon, aamupala laukkuun ja postiin! Kilometrin verran kävelyä postiin 31 asteen helteessä (kyllä, aamu yhdeksältä!). Oli pakko juoda vähän vettä matkalla, etten kuukahda tielle siinä helteessä. Töihin tullessa paketti auki ja vaa'alle pomps. Ja sieltä se tuli, pirun luku... Pieni vinkki, vai mitä?

En edes ehtiny ottamaan tarroja pois, oli niin kiire punnitsemaan!

Eli paino on melkolailla samoissa lukemissa kuin vanhassakin puntarissa. Hyvahyva! Nyt saan vaan viilattua tarkalleen ne viimesetkin sadat grammat, mikä ON tärkeää.

Sitten vähän siitä kiropraktikolla käynnistä. Tulin vastaanotolle ja siellä mua odotti pieni mies, luulen, että juurista löytyi ainakin intialaista alkuperää. Mies osottautui hyvin hauskaksi hepuksi. Opiskellut 12 vuotta ulkomailla ja vasta pari kuukautta sitten palannut takaisin Israeliin vaimonsa kanssa. Aluksi tehtiin alkuhaastattelu, jossa hän kartoitti vähän tilannetta, syitä ja seurauksia, yleistä terveydentilaa yms. Jos siinä istuessa hän sanoi, että pystyy sanomaan heti missä kipuni ovat, istuma-asennosta päätellen. Sitten nousin ylös seisomaan ja hän kierteli ja kirjotteli lappusiinsa merkintöjä. Muutaman kerran kuului epämääräinen "hmmmpff". Kysyin oliko se positiivinen vai negatiivinen ilmaisu, en saanut vastausta ja tein omat päätelmäni...

Siitä sitten hoitopöydölle makaamaan. Aluksi selälleen. Hän paineli USEITA JÄRKYTTÄVÄN kipeitä kohtia, esim. vasemman puolen kylkiluiden alta, AIIII! Kertakaan en kuitenkaan käskenyt lopettaa kivun takia, oli tavallaan hienoa löytää itsestään sellaisia pisteitä, jotka kaipaavat apua. Ymmärrän, että tuollainen käynti voi olla joillekin epämiellyttävä, täytyyhän ammattilaiselle antaa lupa koskea esim. rintakehään ja pakaroiden alueelle. Olen yllättynyt kuinka rentona pystyin olemaan.

Selältä mahalleen ja muutamia taas todella kipeitä paikkoja. Tähän mennessä ei yhtään "naksautusta". Se naksautus on ainakin itselle ensimmäinen mielikuva kun joku puhuu kiropraktikosta. Hoitopöydällä vielä selkärangan "venytystä", oi miten ihanaa! Sitten ylös ja selkä seinää vasten seisoen. Tiukka halausote itsestä ja leuka kiinni rintakehään. Pieni nojaus kiropraktikkoon, keuhkot täyteen ilmaa ja PAM! Niks-naks-poks! Olin itsekin ihan yllättynyt, en osannut yhtään odottaa sitä! Sen jälkeen olo tuntui oudolta. Monet kuulemma tuntevat olonsa jotenkin kevyemmäksi sen jälkeen, mutta minä lähinnä vetreämmäksi. Pituutta tuntui tulleen lisää pari senttiä, helpompi hengittää.

Summa summarum: mun yläkroppa on melkoisen tönkkö. Koko vartalo kiertää oikealle ja siitä johtuen ei ole hyvä olla. Kamelin niska, siitä haluan eroon. Rintakehä on ongelma, siitä johtuu hengitysvaikeudet. Mun alkudiiliin kuuluu vielä toinen käynti, joka on ensi sunnuntaina. Sitten täytyy tehdä päätös jatkanko käyntejä. Mielelläni jatkaisin, mutta saas nähdä minkälaisen taloudellisen kuoleman se mulle antaa. Toisaalta, mikä on liian suuri hinta terveydestä?

Uusi viikko, uudet kujeet

Jaahas, se olisi taas sunnuntai. Täällä sunnuntai on viikon ensimmäinen päivä ja vastaavasti viikonloppu on perjantai-lauantai. Tänään illalla menen sinne kiropraktikon ekalle vastaanotolle. Sain alunperin ajan vasta tulevalle perjantaille, mutta onneksi myöhemmin tuli peruutusaika, jonka minä varasin. Luvassa on ensin puolen tunnin kartoitus missä mennään ja sitten heti perään puolen tunnin sessio mitä-sitten-ikinä-onkaan. Kerron myöhemmin kuinka siellä meni!

Muuten kaikki ihan hyvin - tänne on tullut kesä oikein rytinällä. Yli kolmeakymmentä astetta luvattu jo päiväksi tällä viikolla, huh! Tätä menoa jatkuukin sitten aina pitkälle syksyyn asti. Seuraavan kerran viileämpiä ilmoja voi odotella loka-marraskuulle... Huoh, enkä mä pääse tänä kesänä Suomeenkaan!

Mukavaa viikkoa kaikille ja muistakaa... there's always something to be grateful for!

Parit miinukset

Kun elämäntaparemontin aloittaneelta kysytään syitä miksi he ovat aloittaneet oman remonttinsa, voidaan varmaan yleisesti sanoa, että ihmiset listaavat kaksi asiaa; terveydelliset syyt ja ulkonäölliset syyt. Kukapa ei haluaisi olla terve aina vanhusikään asti? Tottakai jokainen! Ulkonäölliset syyt ovat sitten asia erikseen...

Listaan tähän pari miinuspuolta läskinä olemisesta:

• Pyykin määrä. Tämä ympärivuotinen kerrospukeutuminen on melkoinen haaste meidän pyykinpesukoneelle (tai oikeastaan meidän talouden pyykkivastaavalle, eli minulle itselleni). Jos voisin huoletta pitää esimerkiksi yhtä t-paitaa päällä ilman sitä toppia t-paidan alla, pyykkiä olisi jo puolet vähemmän. Mikä siinäkin on - kyllähän ne vatsamakkarat sieltä loistaa vaikka kuinka niitä yrittäisi peitellä sillä extratopeilla.. Onko muilla samaa ongelmaa kerrospukeutumisen kanssa?

• Eilen poikaystävä ehdotti, että mentäis viikonloppuna jollekin isolle purjeveneristeilylle, siellä olis jotku bileet. Kävin heti innostuneena kattomassa kuvia viime vuoden risteilystä ja innostus laski kuin lehmän häntä, kun näin ne kaikki bikinibeibet. Mullahan ei olis minkään valtakunnan mahiksia vetää päälle biksuja ja mennä sinne mahani kanssa. Mitä tästä opimme - ylipaino vaikuttaa sosiaaliseen elämään säälimättömällä tavalla. 

• Pari päivää sitten kävelin ulkona ja vastaan tuli kaksi teini-ikäistä poikaa. Oli jos jonkin näköstä hillutinta korvissa ja nenässä ja oltiin niiiiiin kovaa jätkää. Taisi olla muutama kaljakin alla. Menivät ohi ja sanoivat kovaan ääneen "ihan hyvän näkönen, mutta vähän läski". No hard feelings, lähinnä nauratti se tilanne, kun sellaset kukkakepit yritti olla niin cooleja. Ylimääräistä on, sehän jo tiedetään, mutta pisti miettimään, että minkähänlainen potentiaali musta irtoaiskaan jos olisin normimitoissa. Voisinko joskus jopa sanoa itse itselleni olevani kaunis?

Huoh, elämä on. 

"Tilauksenne on vastaanotettu"

Noniin, tällaiseen vaakaan sitten loppujen lopuksi päädyin:

Bosch, merkki PPW3303. En kyllä tosin löytänyt siitä tuotekuvausta tai arvosteluja suomeksi, mutta Bosch merkkinä tuntuu olevan luotettavamman kuuloinen kuin esim. paikallinen Silver Line, heh. Hintaa tälle komeudelle tuli toimituskuluineen vähän vajaa 40 euroa. Valintaahan on vaikka millä mitalla - on perusvaakaa ja sitten löytyy vaikka mitä härpäkkeitä lisäksi, jos niistä on valmis maksamaan. Päädyin kuitenkin tähän modernisoituun pappamalliin, eiköhän tällä pääse pitkälle (tai ainakin kilot kohdalleen!). Nyt odotellaan, että se saapuu posti-Paten kyydillä kotiin.

Mutta tästä päästäänkin ihan uuteen aiheeseen! Onko kenellekään käynyt niin, että uuden vaa'an oston jälkeen paino onkin jotain ihan muuta mitä vanha vaaka on näyttänyt? Useinhan jos vieraalla vaa'alla punnitsee, niin luku ei ole lähellekään samaa mitä kotivaa'alle. Olisi kauheaa, jos kiloja olisikin yhtäkkiä pari lisää, help. No, ensi viikolla se nähdään! 

Kolme asiaa

Tänään päällimmäisenä kolme asiaa:

1. Eilinen masis on selätetty aivan mielettömän tsemppauksen ansiosta - niin teille bloggaajille kuin Facebook tsemppausryhmä ulkosuomalaisille, KIITOS tuhannesti. Ilman teitä olisi ollut niiiin helppo jatkaa tuota herkuttelua ja vaipua sinne itsesäälin syövereihin. Tein teidän ansiosta juuri päinvastoin, pidin tiukan päivän syömisten suhteen ja vedin töiden jälkeen lenkkarit jalkaan. 

2. Aion hankkia uuden vaa'an. Tässä joku aika sitten harmittelin, kun se näyttää mitä sattuu - tein tänään aamulla testin. Ensimmäinen punnitus näytti 66.5 kg ja toinen punnitus heti perään 66.2 kg. Ja auta armias, tuo 300 grammaa on iso ero!! Vaaka ikään kuin "heittää" sopivan luvun sekunnissa ja menee kiinni, se ei oo sellanen hellävarainen kolmen sekunnin pieni numeroiden "arpominen", jonka aikana saa jännätä niitä viimeisiä satoja grammoja. Patterit on vaihdettu ja vaaka on mahdollisimman tasaisella alustalla (meillä on kotona kivilattia). Toi oli kai joku halppisvaaka, joten tuloksetkin on mitä sattuu. Tänään ostoksille siis!

Juurikin näin :)

3. Sain varattua ajan kiropraktikolle vasta ensi viikon perjantaille. Ei mulla mitään akuuttia hätää tämän selän kanssa ole, johan tämä on ollut tällainen tönkkö aikoja. Nyt esille on noussut joogan ansiosta erityisesti oikean olkapään/rintalastan kipuilu. Monet liikkeet eivät vaan yksinkertaisesti onnistu, joku lukko jossakin sisällä tökkää ja ei vaan taivu. Lieneekö harjoituksen puutetta vai onko kyseessä jotain, missä vain ammattilainen voi auttaa, se jäänee nähtäväksi. Kerron, kun eka käynti on ohitse!

Siinäpä siis tärkeimmät. Valtakunnassa kaikki siis eilisen katastrofin jälkeen hyvin. Kiitos siitä kuuluu teille.

En suostu luovuttamaan, EN!

Eilinen oli suoraan kuin kauhuelokuvasta. Jotakin vain tapahtui ja lähi se kuuluisa mopo käsistä. Ehkä menkkojen alkamisella on tähän oma osuutensa, mutta en voi tästä loppupeleissä syyttää kuin itseäni. Siinä "hurmassa" meni vähän kaikenlaista; suklaata, sipsiä, keksiä... lista on lohduton. Ja niin oli tämän aamun mittauksien tuloskin, vatsanympärys 88cm. Menkat lisää turvotusta, mutta ei noin paljon... Paino 66.5kg, edellisviikosta siis vain 100 gramman nousu, mutta edelleen ne sentit kertoo mulle enemmän kuin paino.

Mikä järkyttävä olo siitä mässäämisestä tulikaan. Yäk. Jossakin vaiheessa kun sokerihumalaltani pystyin järjellisesti ajattelemaan, sain päivän ainoan hyvän idean eli mennä joogaan, vaikka eilen oli tarkoitus illalla tehdä ihan jotain muuta. Pyörällä veren (ja sokerin) maku suussa vajaa 4km studiolle, tunnin jooga ja samaa killerivauhtia takaisin kotiin. Voi että mä eilen inhosin itteäni!

Nyt kun katselen tuota mun edistymistaulukkoa, niin onhan se aika surullista luettavaa. Painoero tämän aamuiseen ja viiden viikkoiseen aloituspainoon on vain 1.2kg, joka ei todellakaan ole paljon. Tämä ei ole sitä mitä toivoin. Tässä eletään nyt ristiriitaisia aikoja - yleensä viimeistään tässä vaiheessa olen painonpudotusyritykset jättänyt, kun huomaan, etten siihen pysty.

Tekisi mieli hautautua peiton alle ja olla siellä viikon, mutta ei auta itku markkinoilla. Laastaria vaan näiden mörkö-ajatusten päälle. Itseni kanssa tässä taistelen siis, mutta tällä kertaa voitan. Ehkä hitaasti, TODELLA hitaasti saan tuloksia aikaan, mutta sekin on paljon parempi vaihtoehto kuin se, että vaa'an lukema olisi noususuuntainen. Joten älkää siis tuomitko, ystävät hyvät, parhaani yritän! 

Vartaloni ongelmat

Tästä postauksesta tulee pitkä, joten jos on kiire, niin jätä toiseen kertaan. Pahoittelen jo etukäteen negatiivissävytteistä sisältöä. 

Mistähän sitä alottaisi? Suurimpia ongelmia on oikeastaan kolme. Kerron niistä hiukan tarkemmin.

Yläselän, niskan ja hartian ongelmat

Ongelmat ovat jatkuneet jo vuosia ja on aika hurjaa ajatella, että kaksvitosen nuoren naisen yläkroppa on tällaisessa kunnossa. Entä sitten, jos joku kaunis päivä saan lapsen - tiedän jo tasan tarkkaan minkälaisista kivuista tulisin kärsimään ensinnäkin raskauden aikana, saatika sitten lapsen kantelun seurauksena. Ottaa kipeää jo pelkkä ajatus. Yksi syy, miksi aloitin joogaa harrastamaan, on saada apua hiukan selän kanssa. Ryhtini on aivan totaalisen surkea, mikä taas on joko syy tai seuraus, en tiedä. Tuntuu, että niskassa (?) on lukko ja se vaikuttaa myös hengittämiseen. Hengittäminen on kovin pinnallista ja tuntuu, etten saan vedettyä henkeä loppuun asti. Erityisesti joogassa tämä korostuu, kun pitäisi saada hengitys kulkemaan. Nyt päätin tehdä toivottavasti elämäni parhaan investoinnin itseni hyväksi ja varata ajan kiropraktikolle. Soitan heti kun viikko alkaa ja toivon mukaan saan ajan hyvin pian. Toivottavasti saan apua ja ohjausta, MAKSOI MITÄ MAKSOI. 

Jalan ongelmat

Olen jo aiemmin kertonutkin, että viime vuoden puolella aloitin hyvinkin menestyksekkäästi juoksukoulun. Tavoitteena oli päästä täysin sohvaperuna-kunnosta viiden kilometrin yhtäjaksoiseen juoksusuoritukseen. Viikko ennen viiden suunniteltua viiden kilsan juoksua oikea jalka alkoi vihoittelemaan niin pahasti, että varasin ajan ortopedille ja diagnoosi oli karu, vaikkakin kovin yleinen aloittelevien juoksijoiden keskuudessa: plantaarifaskiitti, eli ihmisten kielellä kantakalvon tulehdus. Röntgenkin jalasta otettiin, mutta siitä ei onneksi sen kummempaa löytynyt. Mikä sitten aiheuttaa tämän tulehduksen? Tulehdus saattaa olle monen tekijän summa, eikä mitään yksittäistä syytä siihen voida osoittaa. Kysyessäni lääkäriltä tätä, hänen mielipiteensä oli, että vaiva on ollut jo aiemmin olemassa, mutta juoksemisen aloittamisen seurauksena jännekalvo sai liikaa jatkuvaa ärsytystä ja venytystä, jolloin kalvon kiinnistyskohta ärtyi ja tulehtui.

Luulen yhdeksi suurimmaksi tekijäksi omalla kohdallani jokakesäisiä varvassandaaleja, jotka ovat ehkä pahimmat mahdolliset kengät, jotka ihmislapsi voi jalkaansa laittaa. Pliis ihmiset, satsatkaa kunnon kenkiin! Ehkä ne varvassandaalit timantteineen ja rusetteineen on söpöjä, mutta ne tuhoaa teidän jalat ihan totaalisesti.

Olen siis aika lailla puolisen vuotta ollut juoksematta lukuun ottamatta parina viime viikkona tehtyjä pieniä pyrähdyksiä. Jalka ei tunnu paranevan, kipuilee edelleen aika paljonkin. Aikaa paranemiseen voi mennä useita kuukausia, joku netissä kertoi vielä puolentoista vuodenkin jälkeen kipuilevan. Tiadanpa varata uuden ajan ortopedille, josko antaisi toisen tulehduskipukuurin, prkl. 

Nivelten yliliikkuvuus

Tämä ongelma on minulle selvinnyt vasta pari vuotta sitten ja oikeastaan vasta vuoden verran olen kiinnittänyt siihen huomiota. Nivelten yliliikkuvuudesta voidaan puhua silloin, kun nivelten epänormaalin laaja liikerata aiheuttaa haittoja. Esimerkiksi minun tapauksessani normaaliasennossa seisoessani polveni taipuvat epänormaalin taakse ja tämä vaikuttaa koko ryhtiin ja vartalo on ikäänkuin etukumarassa. 

Noin vuosi sitten joogatunnilla opettaja tämän huomasi ja antoi vinkkejä, kuinka saada asiaa hiukan korjattua. Minun tulisi koko ajan (!) kiinnittää huomiota siihen, että paino olisi hiukan enemmän varpailla, kuin kantapäällä. En saisi koskaan vetää polvia "lukkoon", eli niin kuin tuossa ylläolevassa kuvassa näette, vaan koukistaa polvia hiukan niin, että lihakset polvien yläpuolella tekevät töitä pitäessään jalkaa oikeassa asennossa. Helpommin sanottu kuin tehty! Olen mielestäni aika hyvin tässä korjauksessa onnistunut, mutta nyt joogaa uudestaan ja vähän enemmän tosissani aloittaessa, törmään tähän ongelmaan ihan koko ajan. Opettajan kanssa puhuin tästä tänään ja hän sanoi, että teen ikään kuin tuplatyön - asanan lisäksi täytyy keskittyä pitämään jalka ihanteellisessa asennossa. Sama yliliikkuvuus pätee myös käsivarren niveliin. 

--------------------------------------------------------------

Siinäpä näin pähkinänkuoressa meikäläisen päällimmäiset ongelmat. Vähän haastetta tähän elämään, mutta näillä mennään. Sentään on kaksi toimivaa jalkaa ja kättä! Jos teillä on kokemuksia näistä edellämainituista ongelmista, niin olisi mahtava kuulla kokemuksia. Onko kukaan käynyt kiropraktikolla selkävaivojen takia? 

Yesterday you said today.

Ja niinhän siinä kävi, että aamulla anoppikokelas soitti ja sanoi, että tänään mennään ravintolaan syömään. Juupajuu, juuri kun olin päässyt työhommista ja kiireistä eroon ja oli mahdollisuus palata ruotuun. No, ravintolassa käytiin ja kun kyseessä on italialainen, niin ei-niin-onnellisen lopun voittekin jo arvata. Eli vaikka eilen sanoin tänään, niin joudun perumaan puheeni ja sanomaan sen uudestaan. Eli huomenna alkaa tiukka "kuuri". Pakko saada tälle jutulle uusi potkaisu persuuksille. Ja siihen on vain ja ainoastaan yksi keino. Se on tämän näköinen:

Nyt loppui tämä saamattomuus! Niin kuin olen jo aikasemminkin sanonut, se on joko nyt tai ei koskaan. Ja olen vakaasti päättänyt, että NYT tapahtuu muutos. En jaksa enää olla tämä väsynyt, huonokuntoinen ja huonosti voiva reppana. Jos nyt jätän homman kesken, niin en enää ikinä aloita ja siihen lopputulokseen en suostu tyytymään.

Nyt siis TAAS kerran ne sotamaalaukset naamalle. Huomiselle päivälle on jo tarkka suunnitelma liikunnan suhteen: aamulla pyöräillen joogaan ja takaisin. Nyt ihan oikeasti kaipaisin apua tässä motivaation metsästyksessä. Tällaisessa tilanteessa eksyn useimmiten Pinterestiin tai weheartit:iin. Tässä tulokset.

Toivottavasti teillä muilla on mennyt paremmin viime päivinä ♥

Elossa ollaan!

Onpas mennyt pari päivää niin kauhealla aikataululla, että huh. En oo paljon koneelle ehtinyt ja sitten kun on ehtinyt, niin silmät on olleet jo puoliksi kiinni. Kaksi päivää on myöskin mennyt kuukauden herkkulakon jälkeisissä tunnelmissa. Ajatuksissahan pyöri jo sekin ajatus, että jatkaisin lakkoa kun hyvään alkuun on päästy. Nyt eilisen ja tämän päivän hallittujen herkutteluiden jälkeen, huomenna on hyvä päivä aloittaa taas pieni lakko. Pidän tästä eteenpäin itelläni herkkulakkoja kahden viikon putkissa. Kaksi viikkoa lakkoa, päivä sallittua herkuttelua, kaksi viikkoa lakkoa jne. Olen nyt huomannut ensinnäkin pystyväni tällaiseen lakkoiluun ja toisekseen, uskon että mulle kaksi viikkoa on sopivan pitkä aika olla herkutta. Jos pitäisin viikottaisen herkkupäivän, uskoisin retkahtavani helpommin. Mitään järkeä? Joka tapauksessa, kokeillaan näin.

Näinä kahtena päivänä on mennyt lähinnä suklaapainotteista tavaraa, sekä juuri tehtiin poikakaverin kanssa tortilloja. Hyviähän ne on, mutta aika ällö täysi olo. Odotan jo oikein huomista, että pääsen normirytmiin ja tämän kauhean työputken katkeamaan. Lauantaiaamuksi joogaamaan, ihanaa! Odotan jo innolla, kroppa kaipaa jo liikuntaa piiiitkän tauon jälkeen! Tautikin alkaa olla selätetty (kopkop).

Otin kuukauden jälkeiset kuvat, mutta en ole niihin niin tyytyväinen, että laittaisin tänne esille. Jätän kuitenkin nuo alkukuvat tänne kummittelemaan, niin pysyy motivaatio kohdallaan. Nyt tarvisin kuitenkin tsemppiä ison kasan uuteen nousuun täältä kahden herkkupäivän jälkeisestä höyryistä.... help. Nyt on ihan oikeasti otettava itseään niskasta kiinni. PISTE. 

Ensimmäisen kuukauden tuloksia

Hii-ohoi! Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun tämän loppuelämän projektin aloitin. Aika on mennyt hurjan nopeaa! En voi sanoa, että SUURIA muutoksia on tapahtunut, mutta en ole siitä ollenkaan huolissani - olen oman tieni löytänyt tällä matkalla ja sen kulkemista jatkan. Tämä kuukausi on ollut myöskin viikko viikon perään haasteita aikataulujen suhteen ja ne tottakai jatkuu tulevaisuudessakin - ainoa ero edelliseen on se, että nyt tiedän varautua arjen haasteisiin eri tavalla.

Laitan tässä kuitenkin nämä tulokset tähän. Edellisviikonlopun reissun jälkeinen pienoinen nousu painossa on saatu kuriin ja erityisesti vatsanympärys on taas laskusuuntainen.

En tänään aamulla millään ehtinyt ottamaan kuvia, mutta koitan huomenna ottaa ja lisätä tänne. Jännittää itseäkin! Tuskin mitään erityisen suuria muutoksia on tapahtunut, mutta mukava itsekin seurata missä mennään. 

Tänään tuli tehtyä poikakaverin kanssa hyvin spontaani lenkki. Tulin töistä kotiin ja sanoin, että nyt mennään eikä meinata. Pakattiin reppu (mulle vettä, poikakaverille kalja, heh) ja lenkkarit jalkaan. 4,7 km käppäiltiin meren rantaa kohti, siellä syötiin puoliksi kanasalaatti ja nautittiin auringosta. Kotiin päin tullessa oli tarkoitus ottaa bussi, mutta päätettiinkin kävellä hiljakseen takaisin. Ihana piristys päivään! Tällaisten päivien jälkeen on helppo olla hymyssä suin. 

Kun oli puhetta tuosta kiireestä, niin loppuviikko ei tule olemaan poikkeus. Joogasalille on ihan turha kuvitella ehtivänsä ennen lauantaita. Töissä on häslinki päällä ja pitkää päivää tehdään. Huoh. 

Nyt, hyvät naiset ja herrat, minä avaan valkkaripullon - täällä päin mualimaa vieteään itsenäisyyspäivää! Pientä hillittyä juhlintaa siis luvassa. Herkkulakko pitää silti vielä kaksi päivää! Pari lasillista ja meikäläinen on tämän päivän lenkkeilyn ansiosta sänkykamaa (vai onko musta tullu vaan vanha?). Mukavaa viikonjatkoa kaikille! 

Mietteitä tulevalle

Pari päivää nyt menty vähemmillä hiilareilla ja sen kyllä huomaa olossa ihan heti. Ei turvota, syömisen jälkeenkin on ihan siedettävän sutjakka olo. Yleensä syömisen jälkeen mulle tulee kauhea paisumisefekti - hiilareita vähentämällä eron huomaa SAMANTIEN! En aio hiilareita kokonaan jättää missään nimessä, sehän olisi suorastaan epähyödyllistä kaikessa mielessä, mutta pastat, perunan ja riisin aion jättää minimiin. Tein päätöksen, että koska leivästä en voi kokonaan luopua, niin vedän ne leipähiilarit aamupalan yhteydessä ruisleivän muodossa. Tähän tyytynen ainakin parina lähiviikkona, katsotaan sitten kuinka siitä eteenpäin.

Edelleen ollaan aika tukkoisissa merkeissä, nimittäin nenä vuotaa ja kurkku on täynnä limaa (jota viime yön yksin edentakaisin ylös ja alas, prkl). Joogankin jouduin tänään perumaan, enhän minä olisi sinne voinut mennä yksimään ja niistelemään. Soitin studiolle ja kysyin, että mitä ne on mieltä, suosittelevatko tulemaan flunssaisena - sanoivat, että parempi hoidella tauti kuntoon, useat liikkeet kun ovat sitä pää alaspäin "roikkumista". Sen sijaan vedin lenkkitossut jalkaan ja lähdin lenkille auringonpaisteeseen. Käppäilin saman lenkin kuin eilen: 5 kilometriä, aikaa kului 43 minuuttiia. Sitten kun saan tämän taudin selätettyä, niin vedetään kovemmalla sykkeellä! Kiloklubin mukaan päivän kalorisaldoksi tuli 1846 kcal, mikä on kyllä kieltämättä aika paljon, mutta laitoin lenkillä jalkaa toisen eteen 360 kcal edestä, joten... ihan ok? Edelleen on hakusessa tämä ruokailurytmi - viikonloppuna on aina eri aikataulut kuin viikolla. Viikolla kaikki on niin paljon helpompaa.

Torstaina tulee kuluneeksi kuukausi siitä kun tämän blogin kirjoittamisen aloitin. Samana päivänä on kulunut myöskin kuukausi siitä, kun söin viimeksi herkkuja. KUUKAUSI! Se on jo saavutus sinänsä tällaiselle jopa häiriömäisen ahmimis"taidon" omaavalle herkkuperseelle. Niin kai se taitaa olla - se on vain yksi päätös, pari vaikeaa hetkeä jossa valita jatkaako vai ei, ja loppu menee itsestään.

Pian kysymys siis kuuluukin, mitä herkkua haluan syödä kun lakko loppuu? Suklaata tai suklaakakkua, jotakin hyvää pähkinäsekoitteista? Lasillinen punkkua ja viereen iso kipollinen sipsiä dippeineen? Paistaisinko kasan lättyjä ja päälle tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa?

Nyt täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että en osaa vastata. Näyttäähän nuo kuvat hyvältä, mutta voin melkein tuntea jo sen valtavan makean määrän mikä esimerkiksi tuosta suklaakakusta tulisi suuhun. Ja uskokaa tai älkää, tällä hetkellä se ei houkuttele ollenkaan. Voisiko olla, että lisään vettä myllyyn ja jatkan toisen kuukauden perään kun ollaan kerran vauhtiin päästy? 

Sotasuunnitelma

Eilisen postauksen jälkeisen masiksen jälkeen selailin netistä vinkkejä touhon hiilareiden karsintaan. Jostakin löysin eteeni Kuntoplus.fi sivut. Sieltä löytyi mahdollinen vastaus tähän minun kysymykseen; siellä oli eri vartalotyypeille sopivia ruokasuosituksia ja treenivinkkejä niin kestävyyskuntoiluun kuin voimaharjoitteluunkin. Tunnistettuani vartaloni omenaksi (vaihtoehtoina omena, päärynä ja banaani) pääsin selailemaan erittäin mielenkiitoisia juttuja. Ja kuten jo etukäteen tiesinkin, minun vartalotyypin omaavien tulisi vältellä hiilareita.

Eli minulla taitaa siis olla selvät sävelet sotasuunnitelmaan.

Olen niin iloinen, että vihdoin löysin tällaisen "valmiin" paketin, jossa on kaikki elementit kirjoitettuna mustaa valkoisella, omaksi hommaksi ei jää kuin orjallisesti noudattaa ohjeita. En nyt ihan prikuulleen vedä tuolla päivän ruokalistalla, mutta hyvin suuntaa antava se on. Jonkin verran pitää myöskin soveltaa, sillä esimerkiksi skyristä ei ole tällä maailman kolkalla kuultukaan. Mutta, eiköhän tällä luulisi pääsevän taas vauhtiin! Mitä mieltä olette, näyttääkö järkevältä suunnitelmalta?

Jos sinua kiinnostaa käydä kurkkaamassa ja testailemassa, niin tästä pääsee Kuntoplussan sivuille. Sinne tulee kirjautua sisään, mutta se ei maksa mitään, eikä velvoita mihinkään.

Nyt lenkkitossut jalkaan, ulkona on niin ihana kevätsää! Kurkku on edelleen tosi kipeä, varsinkin aamut on ihan tuskaisia, mutta en voi istuskella enää kotonakaan. Huomiseksi bookkasin itseni joogaan, joten back to business!

Hiilihydraattikuolema

Tässä sitä nyt ollaan - kipeänä sohvan pohjalla ja pian on kuukausi kulunut aloituksesta ja tuntuu, että en ole saanut mitään aikaiseksi. Paino ei putoa kun en pääse urheilemaan, syömisten vahtiminenkin on vaikeampaa kun ei ole sitä liikuntaa mukana tuomassa rytmiä arkeen. Argh ja mur. Pelkään, että kun pian laitan ne ekan kuukauden jälkeiset läskikuvat tänne, niin en huomaa mitään muutosta. Se olisi kauheaa! Ekat kuukaudethan pitäisi olla niitä kaikista tulosrikkaimpia. Voi itkujen kevät, nyt iskee pienimuotoinen masis päälle. Enkä tiedä syyttäisinkö tästä kaikesta tätä sairastelua vai itteäni.

Viime päivien syömisiä tarkkailtuani ja pienimuotoisen hiilihydraattikuoleman ansiosta olen nyt päättänyt tehdä jotakin tälle hiilareiden syömiselle. En tiedä vielä miten, mutta näin ei voi jatkua. Luulen, että karppaaminen, edes hyväkarppaaminen ei ole mulle se oikea vaihtoehto, mutta hiilareiden määrän on vähennyttävä radikaalisti. Tämä taas puolestaan tarkoittaa sitä, että mun on alettava omat eväät töihin. Tähän astihan oon syönyt töissä mitä siellä on tarjolla ja useimmiten se on pastaa, riisiä, paneroitua kananfileetä, bolognesea... Ei siis millään tasolla terveellistä ruokaa.

Ja tästähän päästään sitten seuraavaan haasteeseen, eli siihen, että mun on alettava valmistamaan vähintäänkin lounaani etukäteen, mielellään myös iltaruoan. Edellisenä iltana tai pakkaseen. En ole koskaan harrastanut sitä, mutta tiedän että se olisi paras vaihtoehto, niin lipsumisia pystyisi välttämään kaikista parhaiten.

Nyt kysyisinkin teiltä, hyvät lukijat, vinkkejä tuohon hiilareiden vähentämiseen? Vai onko se vain kysymys päätöksestä - vähän niinkuin herkkulakon kanssa, ajan kanssa se hiilarihimo helpottaa? Mun kohdalla ei ole kysymys niinkään siitä, ettenkö voisi luopua hiilareista (jos oon ollu kohta kuukauden herkkulakossa, niin pystyn mihin vain!), vaan siitä mitä syödä niiden tilalla - tyydyttäänkö ne mun kulinaariset tarpeet? Oih, elämän suuria kysymyksiä. 

Taas kipeänä?!

Voiko tämä olla edes tottakaan? Voiko olla mahdollista, että juuri edellisen taudin selättäneenä taas meinaa tulla tautia päälle? Kurkku on niin käheä ja aamulla herätessä täytyi tosissaan pinnistellä, että saisi päivän edes jollain lailla käyntiin. Oli tarkoitus mennä joogaan illalla, mutta enhän minä nyt sinne puolikuntoisena mene.

Musta alkaa tuntumaan, että tämä jatkuva sairastelu on kehon jonkinlainen vastaantaistelu tätä mun uutta aktiivisempaa elämäntapaa. Mulle on itse asiassa käynyt useinkin näin: aloitan jonkun urheilun, innostun ja pääsen hyvään vauhtiin, sitten kroppa alkaa sanoa vastalauseitaan. Ihan kuin keho yrittäisi pyristellä vastaan parempaa oloa. Ehkä se onkin vaan laiskan mielen oikkuja saada lopettamaan "liika" rehkiminen? Onkohan tässä mitään perää? Oli miten oli, todella rasittavaa. 

No, kun tässä nyt taas kerran maataan sohvalla yskien, niin olisi aikaa päivittää uusi soittolista kevään kunniaksi. Sain sotkettua puhelimeni jotenkin ihan takkuun pari päivää sitten ja KAIKKI laulut lähti, joten nyt on oikein hyvä aika ladata uutta!

Ah, niin ällöttävän mainstreemiä!

Miltä teidän kevään soittolistat näyttävät?

Eka haaste, jes!

Olenkin jo odottelut pari päivää kutsua haasteeseen ja nyt sen vihdoin sain, kiitos Siiri! Käykääpä kurkkaamassa Siirin blogia, hienosti on kohtalotoverin homma lähtenyt käyntiin!

Säännöt:
Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään. 
Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.
Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.
Heidän pitää valita 11 bloggaajaa, jolla on alle 200 lukijaa.
Sinun pitää kertoa kenet olet haastanut.
Ei takaisin haastamista!

Tässäpä siis ensin 11 asiaa minusta.

1. Asun ulkomailla. Suomessa olen asunut viimeksi vuonna 2008. Toki tällä välillä olen käynyt useita kertoja Kotona, mutta elämä on nyt asettunut tänne Välimeren rannalle.

2. Muiden mielipiteet ovat tärkeitä minulle. Vähän liiankin tärkeitä. Tai ehkä haluan vain miellyttää kaikkia. Olen viime aikoina, erityisesti viimeisen vuoden aikana, pyrkinyt olemaan hyvällä tavalla itsekkäämpi.

3. Suurin unelmani uran suhteen on päästä työhön, jossa voin auttaa hädässä olevia lapsia. Tällä hetkellä olen kyllä lasten kanssa tekemisissä, mutta eivät ne kovin hädässä olevia ole...

4. Seuraava lomamatkani on jo varattu - syksyllä kutsuu Berliini!

5. Unelmoidessani roskaruoasta mielessä pyörii useimmiten hampurilainen. Se vaan on niin törkeän hyvää!

6. Osaan puhua hepreaa. Ihan sitä oikeaa hepreaa!

7. En voi sietää joka puolella vallitsevaa negatiivista ilmapiiriä ja ahdasmielisyyttä. Eikö jokaisen tulisi olla itse oman onnensa seppä? Entisenä The Valittajana voin ymmärtää jollakin tasolla sen, mutta... eiköhän lähtökohta ole kuitenkin se, että AINA on jotakin mistä voi olla kiitollinen?

8. Olen vähän semmoinen reppana PELASTETAAN MAAILMA -tyyppi. En ole vielä löytänyt sitä keinoa tehdä sitä, mutta vakaasti uskon, että se vielä tulee vastaan. Tavalla tai toisella.

9. Olen lentäessäni paikasta A paikkaan B maksanut 70 euron lisäpainomaksun muutaman LONKERON takia. Niitä lonkeroja juotiin kyllä sitten melkoisella hartaudella.

10. Olen niitä tyttöjä, joilla valmistautumiseen menee maksimissaan kolme minuuttiia. Okei, jos ollaan oikein hienoihin juhliin menossa, niin 10. Hiuksia en osaa laittaa ollenkaan. Olen AINA valmis ennen poikaystävääni (voiko se olla edes mahdollista??)

11. Erikoisin hyvä ruokayhdistelmä, mitä olen omassa keittiössäni kokeillut: leivän päällä munavoita ja puolukkahilloa. Kokeilkaa, se on oikeasti ihan superhyvää!

---------------------------------------------------------------

Ja tässä vastaukset Siirin kysymyksiin:

1. Millaisena näet elämäsi kymmenen vuoden kuluttua?
Toivoisin, että siinä vaiheessa olisin löytänyt sen maailmanpelastamis -idean. Olisin kiitollinen jos vierellä pyörisi kaksi lasta ja mies, jonka kanssa arki luistaa.

2. Mitä teet työksesi?
 Olen vähän tällainen joka paikan höylä. Tällä hetkellä palkka tulee kolmesta eri osoitteesta: aamupäivät teen töitä eräällä start up-firmalle, iltapäivät hoidan lapsia. Viikonloppuna istun sitten kotisohvalla kalsareissa ja modaan suomenkielistä lasten chattia. Ja siltikään sitä rahaa ei ole...

3. Milloin itkit viimeksi ja miksi?
Taisi olla pari viikkoa sitten, kun tapeltiin poikaystävän kanssa ja mietin elämän suuria kysymyksiä.

4. Milloin nauroit viimeksi kunnolla ääneen niin, että mahaan sattui ja mille silloin nauroit?
Nauroin juuri äsken. Poikaystäväni tarjoutui tiskaamaan ja hänellä on tapana laittaa puhelimesta musiikkia ja kuulokkeet päähän tiskauksen ajaksi. Siinä se sitten tiskasi ja heilutteli takapuoltansa antaumuksella, tietämättä että kuvaan siitä videota. Että näin, niin hyvässä kuin pahassakin, poikaystävä asialla.

5. Mikä on mielestäsi suomenkielen typerin/hauskin/oudoin sana?
Tämä onkin vaikea. Ehkä tuolta oman alueen murteesta voisi löytyä parhaat sanat. Hauskin on ehdottomasti pöykäri. Se tarkoittaa sellasta vähän kakkosluokan kansalaista, saattaa olla myös varas, puliukko jne. Rakastan tuota sanaa! Typerin sana saattaisi olla hyvinvointivaltio. Oudoimpia ovat kaikki englanninkielestä tehdyt muunnelmat.

6. Mikä on paras puolesi (voi olla ulkoinen tai sisäinen, päätä itse!)?
Kun nyt kerran ollaan hyvinvointiblogia kirjoittamassa, niin keskityn ulkoisiin seikkoihin ;) Paras puoleni on aina olleet jalat. Olen perinyt hyvät geenit molemmilta vanhemmilta ja jalat ovat vahvat ja kovalla treenauksella niistä saisi varmasti ihan hyvän näköisetkin.

7. Mikä on huonoin puolesi (samat sanat kuin yllä!)?
Huonoin puoleni on ehdottomasti kädet ja niiden lihaksettomuus, sekä vatsalihakset. Kumpaakaan ei siis juurikaan ole. Treenaamista, treenaamista.

8. Lempiruokasi?
Jos nyt ei saa sitä hampurilaista sanoa, niin väittäisin, että makaroonilaatikko on aika kova sana!

9. Mitä urheilulajia harrastat mieluiten?
Tällä hetkellä ehdottomasti joogaa!

10. Mitä urheilulajia haluaisit kokeilla?
Uintia ammattilaisen opastuksella. Toinen voisi olla joku moderni tanssi.

11. Paras biisi tällä hetkellä?
Haloo Helsinki - Vapaus käteen jää
Aivan ihanat sanat!

---------------------------------------------------------------

Näihin kysymyksiin haluan sinulta vastauksen:

1. Milloin olet virkeimmilläsi?

2. Kehon osa, johon olet tyytyväisin?

3. Jos sinulla olisi rajattomasti rahaa, minne matkustaisit ensimmäisenä?

4. Ruokapaheesi?

5. Kuinka moni tuttavasi tietää, että kirjoitat blogia?

6. Lempi väri treenivaatteissa ja -kengissä?

7. Oletko spontaani vai suunnitteletko tarkasti kaiken?

8. Oletko onnellinen juuri nyt? Miksi/miksi et?

9. Työskenteletkö tällä hetkellä työssä, jossa luulet viihtyväsi aina eläkkeelle saakka?

10. Löytyykö kotoasi herkkukaappia tai -komeroa?

11. Taito, jonka haluaisit oppia?


Ja seuraaville blogeille heitän haasteen:

Determination
Ain't no easy way
Glutton for Fit
CapreDiem
Believe in yourself!
To The New Body
Loppuiäksi kuntoon
Mitta täynnä
Päivä kerrallaan, kilo kerrallaan

Olisi kiva lukea teidän vastauksianne, mutta en ota itseeni, jos ette niin tee :) 

Kolmen viikon jälkeisiä tuloksia

Hii-ohoi!

Kolme viikkoa on kulunut nopeaa! Tuloksissa ei ole minkään sortin kehumista viikonlopun loman jälkeen, mutta listaanpa kuitenkin ne tähän, josko niistä saisi sitä kuuluisaa lisämotivaatiota!

Maha pullottaa ja se näkyy vatsan ympäryksessä. Muuten valtakunnassa kaikki hyvin, tuosta puolen kilon painonnousustakaan en ole järkyttynyt (itse asiassa odotin paljon pahempaa!). Nyt vaan uuteen nousuun ja hikeä pintaan, periski en anna!

Eilen arkeen palanneena oli tarkoitus mennä ostamaan se kolmen kuukauden joogakortti. Aamulla tilitietojani kurkatessa huomasin, että ei taida olla mitään toivoa sen suhteen... Ajattelin jo, että jätän sen kokonaan ostamatta, mutta päädyinkin nyt siihen tulokseen, että ehkä otan vain kuukauden, koska siihen on vielä varaa jotenkuten. Kohta puoliin lähden pyörällä sutimaan sinne studiolle ja totuuden hetki koittaa; jos ne antaa mulle vähän tarjousta kolmen kuukauden kortista ja mahdollisuuden maksaa erissä, niin EHKÄ voin ajatella sitä. Vaikka inhoan henkeen ja vereen erissä maksamista, niin ehkä tässä kohtaa voisin harkita sitä...

Eilen menin reippaana kauppaan ostoslistan kanssa, aikeena ostaa suunnittelemani ruokalistan ruokatarvikkeet. Enhän minä pöllö muistanut, että kaupat suljetaan pyhäpäivän takia aikasin. Loppujen lopuksi lihaa en saanut ollenkaan ja muutkin ostokset jäi ihan puolitiehen. Huomenna uusi yritys!

Nyt urheilurentut niskaan ja pyörän kumit täyteen ilmaa, here I come The Feeling After A Workout! 

Loman jälkeen takaisin ruotuun

Kotona ollaan! Mahtava mini-irtiotto arjesta - tuli kyllä parhaaseen mahdolliseen saumaan!

Maisemat altaalta, ei paha?

Ruokailujen suhteen loma meni kuten arvelinkin. Ei ole mitään kehuttavaa oikein millään osalla. Herkkulakko tosin piti ja pitää! Muut kun veteli juomien kyytipoikana sipsiä ja kaikkea muuta namia, minä tyydyin cashewpähkinöihin. Alussa kieltämättä otti tosi paljon päähän kun en saanut mitään enemmän rouskuvaa suuhuni (mulle toi rapina ja rouskuminen hampaiden välissä on ihan must-juttuja!), mutta alku-ketutuksen jälkeen sekin meni ohi. Sipsit hupeni parempiin suihin ja minä olin tyytyväinen itseeni. High five!

Huomenna sitten paluu arkeen ja rutiineihin! Nyt ei ole enää tiedossa sen kummempia koitinkiviä herkkulakon suhteen, joten kuukauden lakon vajaa kaksi viimeistä viikkoa pitäisi mennä kuin siivillä. Koskaan ei pidä sanoa ei koskaan, mutta eiköhän tuo taitu ihan iisisti. Nyt syynäykseen pitäisikin ottaa sitten tuo ruokavalio ja ruokailuajat. Siinä onkin sitten hommaa kerrakseen. Maanantaina myöskin uudet mitat kehiin. Niistä en odota paljoakaan, mahtaa olla tämän viikonlopun jälkeen melkoinen paisutus päällä. No worries, kunhan parin päivän jälkeen sekin häviää ja saan pari liikuntapäivää kalenteriin, niin eiköhän tämä taas tästä! Toivoa ei ole menetetty, vaikka olo onkin kuin virtahevolla. 

Itseni kurissa pitämiseksi kävin katselemassa vähän motivaatiokuvia, tässä parhaimmat palat:

Nyt, illan tv-annos ja sitten pehkuihin, huomenna uusin voimin uusiin taistoihin! 

WANTED: paita läskien peitoksi

Nyt on kulunut reilu viikko, etten ole tehnyt minkäänlaista liikuntaa ja se tuntuu kyllä olossa. Olo on melkoisen raskas. Tuntuu, että kaikki se liikunta mitä viime kuukauden aikana oon tehnyt, on mennyt hukkaan. Paisunut on päivän sana. Oloa ei paranna yhtään se tieto, että viikonloppuna on edessä reissu, jonka aikana kalorit heilahtaa melkoisiin lukemiin ihan ilman minkäänlaisia herkutteluita. Nimittäin kaveriporukalla ollaan lähdössä viettämään rantalomaa. Loman aktiviteettisisällön voitte itse päätellä, huoh. 

Kun juomapuoli kerran on mitä on, niin lupaan kuitenkin valita hampurilaisen sijaan kanasalaatin, ranskalaisten sijaan täysjyväleipää ja kokiksen sijaan sitruunavettä. Herkkulakko pitää myös, siitä ei luisteta! Jos tuolla ruokavaliolla sais tuon viikon aikana paljastuneen pömpönkin edes jonkinlaiseen rantakuosiin. 

Jonkin sortin rantapaita läskien peitoksi olisi kuitenkin vielä tänään löydettävä. MÄ OON NIIN KYLLÄSTYNYT PEITTELEMÄÄN MAHAANI!!! Taidanpa illalla lähteä pyörällä kaikista kauimmaiselle ostarille etsiskelemään vähän lomavatteita, mur.

Tällä hetkellä tuntuu todella kaukaiselta ajatukselta, että loman jälkeen ottaisin itteäni taas niskasta kiinni ja palaisin sinne joogastudiolle tai spinningiin. Tässä mä oon ollu aina kovin lahjakas: laiskuus lisää laiskuutta. Nyt ei auta - maanantaina taas sotamaalaus naamalle ja "fuckfuckfuck"- angsti päälle. TÄLLÄ KERTAA MINÄ EN SUOSTU OLEMAAN LUOVUTTAJA. 

Hello April! Please be awesome!

Se olis kuulkaa huhtikuu! Kesä lähenee hurjaa vauhtia ja kohta alkaa täällä päin mualimaa melkoiset helteet. Nytkin mittarissa on joka päivä jo vähintäänkin parikymmentä, useampana päivänä heittänyt jo seuraavallekin kymmenluvulle! Saas nähdä kuinka sitten parin kuukauden päästä laitetaan tossua toisen eteen, kun iltalämpötilat ei paljonkaan eroa päivistä...

Ei mennä vielä kuitenkaan ajassa eteenpäin, sillä tänään tuli kaksi viikkoa täyteen tätä hommaa! Kaksi viikkoa on mennyt hurjan nopeaa. Oon päättänyt ottaa mittaus- ja punnitsemispäiväksi maanantain.

Tässä tämän viikon tuloksia. Ei huonommin ollenkaan, vaikka ymmärrettävästi tahti on hiljentynyt alun jälkeen. Viikkoon on mahtunut aika paljon myös ei-laihis-ruokaa ja flunssa pitää mut edelleen puolikuntoisena, joten minkäänlaista liikuntaakaan ei ole tullut tehtyä hetkeen. Valtakunnassa kaikki siis summa summarum, hyvin ja tyytyväinen voin olla.

Herkkulakko pitää muuten edelleen! Houkutuksia tulee vastaan IHAN KOKO AJAN, etenkin kun työskentelen lasten kanssa. Kerta kerralta niille on kuitenkin helpompi sanoa ei. Oon todella yllättynyt, että oon pystynyt näinkin pienin taisteluin pitämään itseni kurissa. Melkein uskallan jo sanoa, että ei oikeastaan enää tee edes mieli esimerkiksi suklaata. Kaksi viikkoa kuitenkin jäljellä, ei parane nostaa lippua salkoon voiton merkiksi ihan vielä.

Kahden viikon päästä laitan sitten uudet mallikuvatkin vertailtavaksi. Onneksi ensi viikolla pääsen taas joogailemaan ja siinä sivussa tulee muutenkin kuntoiltua ihan huomaamatta kun studiolle sudin pyörällä ees taas. Viikonloppuna edessä pieni rantaloma (lue ryyppäysloma) - siitä kun selviän elävien joukkoon, niin homma jatkuu täysillä! Viikonloppuna muuten tulee olemaan melkoiset kiusaukset edessä. Kuinka voi juoda edes viinilasin ilman minkäänlaista sipsin tai muun suolasen palaa? Siinä vaiheessa testataan toden teolla tämän tytön tahdonvoima!

Nyt... bikiniostoksille (ei, en edelleenkään nauti siitä), adios!

Pikku motivaatio-porkkana

Ikuisena materialistina (kyllä, valitettavasti) keksin itselleni pikku motivaation edistäjän. Kunhan saan puntariin luvun 63kg, palkitsen itseni. Toivelistallahan on vaikka ja mitä, mutta keksin kolme juttua, mitkä olisi tosi kivoja ja piristäisi kummasti tätä arkista puurtamista.

Vaihtoehto numero yksi. Pari kivaa kirjaa Suomesta. Toinen olisi mitä luultavimmin tuon Raxun Remppa kirja, se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Onko kukaan muuten päässyt sitä lukemaan?

Vaihtoehto numero kaksi. Pieni survival kit, tämä myöskin Suomesta (joku kiva sais sen mulle postittaa, heh). Tämä ei välttämättä olisi niin kovinkaan terveellinen vaitoehto, mutta näin ulkosuomalaisena AIVAN JÄRKYTTÄVÄN tarpeellinen!

Vaihtoehto numero kolme. Joku kevään uusista hajuvesistä. En ole erityisemmin hajuvesien suurkuluttaja, mutta näin kevään tullessa naisellisuuskin (onko mullakin sellaista??) pukkaa esiin ihan eri lailla! Joku ihana kukkainen ja raikas yhdistelmä olis mun juttu!

Mitäs sanotte - mikä näistä olis paras vaihtoehto? Kuinka te olette itseänne palkinneet tietyn välietapin saavuttamisen jäljeen?

Flunssaa ja unelmaa

Noniin, tässä sitä nyt ollaan - eilen ja tänään vedetty jo pariin kertaan valkosipulia, ettei flunssa pääsisi pahenemaan. Eilen aamulla kun heräsin, niin oli niin voimat pois, että oli pakko mennä takaisin nukkumaan. Syynkin tiedän; tämä on aina ollut mun kropan tapa sanoa, että vois hiljentää tahtia. Tämä viikko on ollut ihan hullu, melkein joka päivä aamusta myöhään yöhön menossa. No, eiköhän tämä tästä kun saa hetken levätä ja parit kunnon (mun tapauksessa vähintään 10h) yöunet. Harmittaa vaan kun eilen ja tänään olisi ollut aikaa liikkuakin. Mur.

Tässä nyt kun ei oikein voi muuta tehdä, kun sohvalla maata, niin on ollut aikaa miettiä syntyjä syviä. Oli tarkoitus tehdä se ateriasuunnitelma ensi viikolle, mutta koska myös ensi viikko tulee olemaa melkoisen epäsäännöllinen ja kiireinen, niin jätän sen suunnittelun suosiolla seuraavaan viikkoon. Tiedän, etten pystyisi ja yksinkertaisesti ehtisi sitä noudattamaan, niin parempi odotella normaalia viikkoa!

Olen käynyt joka aamu puntaria tervehtimässä. Paino on tippunut jo hienosti alle 67 kilon, eli joka aamu saan numerosarjan 66,X kg. Odotan innolla koska se menisi alle kuudenkymmenenkuuden! Toisaalta, niin kuin alussa sanoin, niin ei ne lukemat ole niin tärkeitä - tärkempää, että senttejä lähtee ja olo paranee. Mutta onhan tuo nyt melkoinen motivoija tuo kilomäärä (niin hyvässä kuin pahassakin), eihän siitä voi kiistellä!

Eilen vietin netissä varmaan pari tuntia etsiskellen motivaatiokuvia. Siinä niitä laiheleita katsellessani aloin miettimään minkälainen vartalo olisi minun unelmavartalo. Miltä tuntuisi olla sopusuhtaisen kokoinen? Miltä tuntuisi kerrankin olla niin, ettei tarvitse välittää miltä näyttää muiden silmissä? Miltä tuntuisi kantaa omaa vartaloaan kunnialla, eikä häpiellen ja vaatekerroksien alle piiloutumalla? Se fakta, että suurin osa bikinikuvista esimerkiksi weheartit.com sivustolla oli AIVAN LIIAN LAIHOJA, ei tullut yllätyksenä. Tässä kuitenkin pari minun silmääni KAUNISTA vartaloa:

sopusuhtainen, mutta treenattu vartalo kelpaisi!

On jotenkin ihan hullua ajatella, että MINÄ voin kovalla työnteolla ja omistautumisella saavuttaa tuollaisen, jos vain haluan. Musta tuntuu, että mun otsalohkossa on tapahtunut jonkinlainen muutos edelliseen - oon tajunnut, että tässä on kyse valinnasta. Joko jatkan vanhaan malliin ja en ikinä ole onnellinen vartaloni kanssa TAI pistän kaiken peliin, nautin muutoksista ja annan luvan itselleni myös hapuilla tällä valitulla tiellä. Lopputuloksen saaminen voi kestää puoli vuotta, se voi kestää vuoden tai kaksi - mutta yksi asia on varma; lopussa odottaa iso kiitos ja onnellisempi minä.

Help!

Kuulkas nyt hyvät lukijat. Olen yrittänyt lisätä tuota käyttäjäraati-hommaa, mutta en vaan sitten millään onnistu. Joko mä oon tyhmä tai sitten jossain mättää? Voisko joku ystävällinen kertoa, kuinka sen saan? Kiiiiitos :)

Tunnustuksia ja ateriasuunnittelua

Ihan ensimmäisenä minulla on tunnustus. Ehei, herkkulakko pitää, mutta sorruin sitten eilen syömään kiinalaista allö-rasva-yäk-sitruunakanaa ja saman sarjan perunoita. Ja siinä sivussa sitten meni vähän lasten tarjottimilta Mäkkärin ranskalaisia. Voi minua... Iski kauhea masis tuon jälkeen, mutta.. Jos jotain pahaa, niin jotain hyvääkin! Nimittäin vanha minä olisi masiksen uumenissa lyönyt hanskat tiskiin siltä istumalta ja mennyt ostamaan vielä suklaapatukan. Ja pienen sipsipussin. Ja ehkä vähän irtokarkkia siihen kyytipojaksi. Uusi minä kuitenkin nöyränä ja häpeän niska harteillaan marssi kioskin ohi ja mutisi itelleen kuinka saatoin mennä syömään ne ällötykset. Enivei, eihän se homma yhteen ateriaan kaadu, mutta... silti, ketuttaa!

Mulla on yksi TODELLA outo asia jaettavana. Ihan järjettömän pelottavaa ajatella kuinka VOIMAKAS ON IHMISMIELEN VOIMA. Nyt viime aikoina kun oon vähän koittanut pienentää tuota ateriamäärää esimerkiksi lounaalla ja päivällisellä, niin syömisen jälkeen iskee nälkä. En oo todellakaan jättänyt annoksia niin paljoa pienemmäksi, että jäisi nälkä! Siis oikeasti mahassa kurnii hetken aikaa, vaikka oon juuri syönyt aterian, wtf?? Menee ohi yhtä nopeaa kun tulikin, mutta jään aina ihmettelemään, että mitä ihmettä. Näyttää siis todellakin siltä, että kaikki on pään sisällä ja se joku outo voima, joka siellä on, yrittää kaikin keinoin pilata mun kutistumissuunnitelmat. Mutta ei, tällä kertaa minä oon se vahvempi - sorry, your game is overrrrr.

Tämä viikko on ollut ihan järjetön. Oon tehnyt joka päivä töitä aamusta myöhään yöhön ja käynyt kotona vaan nukkumassa. Tämä päivä vielä samalla tyylillä ja huomenna saa hetken levähtää. Sanomattakin selvää, että kaloreita ei ole laskettu ja liikuntaa ei tullut harrastettua juuri nimeksikään. Ensi viikolla sitten kun saan taas normirytmin päälle, niin homma alkaa pyörimään! Ajattelin myös ekaa kertaa ikinä tehdä useamman päivän ateriasuunnitelman, niin arki helpottuisi huomattavasti. Meillä tosin on ensi viikolla edessä se viikonloppureissu ja kun kerran kavereiden kanssa ollaan matkaan lähdössä, niin myös alkoholi tulee olemaan matkakumppani, jollei pääosassa, niin vähintään hyvässä sivuosassa. Voi tätä elämää, liikaa houkutuksia. Mutta, herkkulakko pitää, siitä en luista, prkl!

Olisiko teillä hyviä vinkkejä tuohon aterialistan suunnitteluun?