Ensimmäisen kuukauden tuloksia

Hii-ohoi! Kuukausi on vierähtänyt siitä, kun tämän loppuelämän projektin aloitin. Aika on mennyt hurjan nopeaa! En voi sanoa, että SUURIA muutoksia on tapahtunut, mutta en ole siitä ollenkaan huolissani - olen oman tieni löytänyt tällä matkalla ja sen kulkemista jatkan. Tämä kuukausi on ollut myöskin viikko viikon perään haasteita aikataulujen suhteen ja ne tottakai jatkuu tulevaisuudessakin - ainoa ero edelliseen on se, että nyt tiedän varautua arjen haasteisiin eri tavalla.

Laitan tässä kuitenkin nämä tulokset tähän. Edellisviikonlopun reissun jälkeinen pienoinen nousu painossa on saatu kuriin ja erityisesti vatsanympärys on taas laskusuuntainen.

En tänään aamulla millään ehtinyt ottamaan kuvia, mutta koitan huomenna ottaa ja lisätä tänne. Jännittää itseäkin! Tuskin mitään erityisen suuria muutoksia on tapahtunut, mutta mukava itsekin seurata missä mennään. 

Tänään tuli tehtyä poikakaverin kanssa hyvin spontaani lenkki. Tulin töistä kotiin ja sanoin, että nyt mennään eikä meinata. Pakattiin reppu (mulle vettä, poikakaverille kalja, heh) ja lenkkarit jalkaan. 4,7 km käppäiltiin meren rantaa kohti, siellä syötiin puoliksi kanasalaatti ja nautittiin auringosta. Kotiin päin tullessa oli tarkoitus ottaa bussi, mutta päätettiinkin kävellä hiljakseen takaisin. Ihana piristys päivään! Tällaisten päivien jälkeen on helppo olla hymyssä suin. 

Kun oli puhetta tuosta kiireestä, niin loppuviikko ei tule olemaan poikkeus. Joogasalille on ihan turha kuvitella ehtivänsä ennen lauantaita. Töissä on häslinki päällä ja pitkää päivää tehdään. Huoh. 

Nyt, hyvät naiset ja herrat, minä avaan valkkaripullon - täällä päin mualimaa vieteään itsenäisyyspäivää! Pientä hillittyä juhlintaa siis luvassa. Herkkulakko pitää silti vielä kaksi päivää! Pari lasillista ja meikäläinen on tämän päivän lenkkeilyn ansiosta sänkykamaa (vai onko musta tullu vaan vanha?). Mukavaa viikonjatkoa kaikille!