Oivalluksia

Pitkä tauko kirjoittamisesta. Viime viikko on ollut jonkinlaisen "heräämisen" aikaa. Olen pakottanut itseni ajattelemaan tätä koko prosessia ja koittanut ymmärtää syitä miksi teen mitä teen.

Ihan ensimmäisenä kuitenkin tunnustus. Superdieettiä en ole noudattanut sataprosenttisesti viime päivien aikana. En ole ollut tarpeeksi luja itselleni ja olen lipsunut ohjelmasta. Voisin taas listata tähän pitkän listan tekosyitä, mutta eiköhän anneta sen itsensähuijaamisen olla jo. Peiliin on katsominen, eikä siihen voi mitään lisätä.

Vaikka koenkin jonkin tason häpeää ja ahdistusta tästä lipsumista, niin olen koittanut kääntää asian toisinpäin. Vaikka ei ihan ohjeiden mukaan olla mentykään, niin paino ei ole päässyt nousuun. Se on tunnustettava, että hiilarit paisuttavat ja nyt viime päivistä viisastuneena voin todeta, että vain minä hallitsen omia syömisiäni ja jos päätän suuhuni tunkea sen patongin, niin se tuntuu hetkessä ilmapalloefektinä vatsalla. Kyllä, paino ei välttämättä nouse, mutta käyrä itsetunnon kohdalla laskee sitten sitä mukaa kun maha paisuu. Hiilarit, ihanat hiilarit, luulen että meidän viha-rakkaussuhde on tullut jonkinlaiseen muutoskohtaan.

Eilen löysin itseni vaeltelemassa luomu- ja terveystuotteita myyvässä kaupassa. Ystävällinen myyjä kysyi, voiko auttaa jotenkin. "Ei, katselen vaan". Siinä hetkessä pysähdyin, kirjaimellisesti, ja huomasin jotain elämää suurempaa. Miksi tosiaan olin siellä? Huomasin, että olen yrittänyt etsiä jotakin, joka auttaisi minua tässä vatsakummun pienennyksessä. Sen sijaan, että olisin ottanut täyden vastuun omastahyvinvoinnistani, olen yrittänyt etsiä helppoa oikotietä onneen. Oli se sitten rasvattomien tuotteiden tai Superdieetin avulla, en ole koskaan loppuun asti sisäistänyt sitä, että MINÄ yksin olen vastuussa itsestäni. Ei jogurtin rasvaprosentit, ei 49 euroa maksava dieettiohjelma eikä mikään muukaan. En tiedä onko tämä yhtään järkevää tekstiä, mutta koin jonkinlaisen henkilökohtaisen ahaa-elämyksen.

Olen viime päivinä pyrkinyt muuttamaan myös ajattelutapaani. Olen ajatellut aina (surullista kyllä), että haluan laihtua ja olla paremmassa kunnossa, koska haluan näyttää hyvältä. Toissapäivänä Snickers patukan syötyäni koin myös jonkin tason ahaa-elämyksen. Ensimmäistä kertaa todella tajusin, että ehkäpä seuraavan kerran kun tekee herkkuja mieli, voisin ajatella asiaa eri lailla. Jos syön sen suklaapatukan, se ajaa minua lähemmäs esimerkiksi diabetesta tai jotain muuta terveydellistä haittaa. Voisinko jättää syömättä sen ja kiittää itseäni valinnasta pysyä terveenä? Voisin.

Opettelen rakastamaan itseäni ja tällä hetkellä se tuntuu paljon tärkeämmältä kuin painonpudotus. Lienee sanomattakin selvää, että kun annan keholleni parhaat mahdolliset välineet voida hyvin, painokin putoaa. Stressi pois, hyvä tästä tulee.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Viikko superia takana

Nyt pikapostaus, on niin maan perusteellisen kiirus koko ajan!

Viikko tosiaan takana ah, niin ihanaa superdieettiä. Paino on tässä viikon aika käynyt jo ihan mukavissakin lukemissa, mutta tänään, viikko aloituksen jälkeen, paino on sama kuin alkupunnituksessa. Harmittaa kyllä aika paljonkin, koska olen orjallisesti ruokavaliota seurannut. Liikunta on jäänyt ihan nolliin parin pyöräilyreissua lukuunottamatta tuon paskajalan takia. Huokaus.

Facebookissa on perustettu aivan ihana tsemppausryhmä meille superilaisille, josta saa kyllä huikean määrän vertaistukea. Tänään viikon jälkeisiä tunnelmia lukiessani, aika monella on tuo paino jäänyt samaan, joten ehkä mullakin on vielä toivoa. Lihasten kasvua en voi syyttää, kun liikuntaa ei tosiaankaan ole tullut harrastettua. Voihan ketutus.

Aamulla meinasin päästää vanhan minäni valloilleen ja vetää rensseliksi koko homman, kun ei kerran tuloksia ala tulemaan. Jostain kummasta se järjen ääni kuitenkin tuli taas ja otin jääkaapista kiltisti sitä rahkaa, enkä himoitsemaani leipää juustolla ja kinkulla.

En ole ennemmin tainnut kertoa, että mulla on ollut vähän häikkää kilpirauhasarvojen kanssa. Kävin asian tiimoilta täällä paikallisella terveysasemalla, josta sainkin lähetteen verikokeisiin ja niissää ramppasin sitten aikani. Lähetteen erikoislääkärille sain juu, mutta puolen vuoden päähän. En pystynyt odottamaan sinne asti vaan maksoin hunajaa yksityiselle, joka sitten loppujen lopuksi määräsikin mulle lääkityksen kokeilumielessä. Jos asiat ei tähän mennessä olleet vielä vaikeita, niin ihanaakin ihanampi vakuutusyhtiö päätti, että ne ei halua mitään osaa eikä arpaa mun kilppariongelmiin, joten siltä osin asia seisoo ainakin syyskuulle asti, kunnes saan vaihtaa vakuutusyhtiötä. Miksi siis kerron tämän? Tuntuu, että paino ei vaan putoa vaikka päällä seisoisi, joten alan miettimään että missä vika. Korvien välissä vai jossakin ihan muualla?

Täällä harmaa päivä, sadettakin luvattu, sopivasti mielialan mukaan. Mutta, dieetti jatkuu, annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Wish me luck!

Superia ja vähemmän superia

Kuten otsikosta voi päätellä, on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat ensin?

Aloitetaan hyvistä. Superdieetin neljäs päivä vetelee viimeisiään ja alkaa pikkuhiljaa homma luistamaan. Paljon on uutta opittavaa ollut ja otsalohkoon on todellakin täytynyt asentaa ihan uusi mood tälle hommalle. Ulkomailla asuminen tuo jo ennestään haastavaan tilanteeseen omat lisävaikeutensa, joten nyt vain on sovellettava parhaan mukaan. Ei auta! TODELLA mielenkiintoista nähdä mitä vaaka näyttää maanantaina ensimmäisen viikon jälkeen - sen verran on tunnustettava että suunta on jo oikeaan, eli alaspäin.

Laitan teille ensi viikolla kaikki yhden päivän syömiseni kuvina, niin näette vähän mistä puhutaan. Se kyllä myönnettäköön - vihreistä vihanneksista SAA hyviä herkkuruokia, kunhan on vain käytössä paistinpannu, tilkka oliiviöljyä ja iso kasa mausteita. Nimim. keräkaali rocks! :)

Sitten niihin huonoihin uutisiin. Melkein voisin vaikka räjähtää tälle paikalle. Oon aikasemminkin kertonut mun kantakalvon tulehduksesta, joka siis puhkesi viime vuoden puolella juoksuharrastuksen seurauksena. Ortopedit, ultrat ja sun muut on tullut tutuiksi asian tiimoilta. Vaiva ei 100% koskaan lähtenyt, mutta kuulemani ja lukemani mukaan se voi kestää jopa puolitoista vuotta kun jalka palaa normaaliin. No, tämän viikon kipu on päivä päivältä voimistunut ja viime yönä heräsin siihen, että oli pakko mennä hakemaan talon tujuin särkylääke, jotta sain nukutuksi. Ihan törkeän kipeä, levossakin! Tänään heti lääkärille ja mitäs se muuta osasi tehdä kuin antaa uuden tulehduskipukuurin (onneksi vahvimman mahdollisen), lähetteen fysioterapiaan ja ortopedille, taas. Nyt siis kuuri loppuun ja aika ortopedille vasta kahden viikon päähän. PRKL. Että se siitä liikunnasta. Hyvä kun kävelemään pystyy. Että näin, taas karma puuttuu peliin, tällä kertaa tässä muodossa. Mutta hei, jos en voi kontrolloida liikkumisia niin ainakin voin kontrolloida syömisiäni!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!

Vähän hukassa, mutta ei se mitään!

Superdieetin toinen päivä. Edelleenkin paljon uutta ja pähkäilyä ja ja ja... Huomasin tässä ihan tällaisen pikkupikkujutun: maitorahka, mitä syön, on 9 prosenttista ja ohjeissahan käsketään syömään nimenomaan rasvatonta. Heh, ai mullako vähän hidas sytytys? Jos meinaan siis rahkan syömistä jatkaa, niin ERITTÄIN HANKALIEN LASKUTOIMITUSTEN JÄLKEEN totesin, että mun pitäisi pienentää annos melko pieneksi. En valita, mulla ja rahkalla on vähän tällanen viha-rakkaussuhde, mutta mietin vaan, pitääkö se nälkää... No, sekin selvinnee! Tästä pikku kämmistä johtuen tämän päivän aamupainokin oli plussaa, vaikka miinusta odotin. Voi mua, itteäkin oikein naurattaa.

Olen erittäin yllättynyt siitä vihreiden vihannesten määrästä, mitä olen mahaani niellyt eilisen ja tämän päivän aikana. 250 grammaa vihreää lautasella on PALJON. Kokeilkaa, jos ette usko! 

Muutenkin vähän hukassa noiden marjojen kanssa, niitä kun täällä ei oo. Mua neuvottiin foorumilla korvaamaan ne kuivatuilla marjoilla - kiitti vaan avusta, mutta niitäkään ei ole! Joten joo, aikamoista säätämistä tää on, mutta keskustelujen perusteella niin se näyttää olevan muillakin. Kunhan saan tän rahkaepisodin jälkeen puntarin luvut laskusuuntaisiksi, niin kaikki hyvin! 

Ensimmäinen SD-päivä ja painohehkutus!

Ensimmäinen päivä Superdieettiä, aamupala jo vatsassa. En voi sanoa, että se oli mitenkään herkullinen, mutta kaipa siihen menee aikaa kun pääsee tästä aamuleipä-addiktiosta eroon... Aamulla mitat ja paino, ja hyvät naiset ja herrat, aamupaino oli alle 66... 65,7kg!! Hyvä minä! Tästä on hyvä lähteä liikkeelle!

Kun illalla on aikaa, niin paneudun tarkemmin tuonne Fitfarmin foorumille, sieltä löytyy varmasti hyviä vinkkejä asiaan kun asiaan. Tuota ruokavaliota on ihan pakko vähän soveltaa, koska täältä Israelista ei löydy niin helposti esimerkiksi marjoja. Tuoremansikkakausi on ihan pian ohi ja pakastemarjoja on tarjolla aika rajoitetusti ja JOS niitä löytyy, niin ne maksaa hunajaa. Mehukeitonkin keitin itse eilen niistä viimesistä mansikoista. Joten, nyt vähän tällanen "opetellaan uutta" -meininki, mutta let's see, eiköhän tää tästä asetu kohilleen parin päivän sähellyksen jälkeen.

Eilen kävin toisen kerran kiropraktikolla. Mun ostama diili päättyi ja nyt olisi päätettävä jatkanko vai en. Tosin jo varasin kaksi aikaa ensi viikolle, mutta voihan ne perua jos mieli muuttuu. Ja että mikäkö mietityttää? No se 50 euron hinta per käynti! Toisaalta, niin kuin eilen itsekin sanoin, se on pieni hinta siitä että saan selän kuntoon. Tarkoitus olisi aloittaa ensimmäinen kuukausi kaksi kertaa per viikko ja siitä sitten eteenpäin harvemmin. Kyllähän sitä tällaisena materialistina mielummin kävelis ostarille ja ostais koko puljun tyhjäksi, kun laittaisi sen VIELÄ melko huomaamattomaan vaivaan. Tiedän kuitenkin, että tämä vaiva on olemassa ja jos en hoida sitä nyt, niin jossain vaiheessa maksetaan sitten isojen korkojen kera oma tyhmyys. Katsos, tässä kirjottaessa tein siis päätöksen!

Superdieetti

Eilen blogeja lueskellessani tuli monessa paikkaa eteen Superdieetti. Olen juu kuullut tästä toki, mutta täällä ulkomailla asuessa en ole siihen sen kummemmin kiinnittänyt huomiota. Ajattelin, ettei se mua voi koskettaa. Eksyin heidän sivuille ja illalla myöhään unenpöpperöissä en siihen kummemmin jaksanut paneutua. Nyt aamulla koneen avatessa tuo sivu pomppasi ensimmäisenä naaman eteen. Jäin tutkimaan ja hetken päästä olin maksanut ilmottautumismaksun ja selailin jo uutta ruokalistaani kuudelle seuraavalle viikolle! Paljon hyvää oon lukenut tästä, joten pakkohan tätä on koittaa!

Kunhan herään kunnolla ja ymmärrän, mitä tein, niin voin ehkä paremmin kertoa tuntemuksia. Superdieetti alkaa siis huomenna ja kestää kuusi viikkoa. Tarkat ruokavalio- ja treeniohjelmat on, itse ei tarvitse kun tehdä työtä käskettyä, heh.

Kuka ottaa haasteen vastaan, vielä ehtii mukaan?! Olis ihan parasta seurata kaverin kanssa edistymistä ja vaihdella kuulumisia matkan varrella.

Toukokuun touhut

Hii-o-hoi, toukokuu on täällä. Koto-Suomessa ollaan varmaan aika monessa kotona huonolla hapella, heh. Täällä kun ei olla vapusta kuultukaan, niin tämä päivä on ihan niinkuin kaikki muutkin arkipäivät. On pakko tehdä  pitkää päivää, lalallaaa... Seuraava loma on niinkin pian kuin syyskuussa, prkl että juu, motivaatio huipussaan.

Mitäs toukokuussa sitten tapahtuukaan? Alkaa nenä vuotamaan, silmiä kutittamaan, hengitys kuulostaa siltä kun olisin pahempikin astmaatikko. Tänään illalla aion uhmata luonnon lakeja ja mennä joogaan vaikka olisin minkälainen hinkuvinkuintiaani.

Uuden kuun ja UUDEN VAA'AN kunniaksi aamulla vaaka näytti ensimmäistä kertaa alle kuudenkymmenenkuuden. Virallinen punnituspäivä on maanantai, joten en tuota merkkaa mihinkään, mutta nyt on suunta oikea! Liikunta on jäänyt vähäiseksi viime viikolla, kun menin myymään pyöräni (pitkä tarina), mutta nyt on uusi jo hakusessa. Jalka vihoittelee entistä enemmän ja soitto ortopedille on to do- listalla. Voi tätä elämistä! No ainakin mulla on jo rusketus hyvin päällä, go Välimeren aurinko, go!

Hyvää Vappua ihan jokaiselle!