Sivut

lauantai 20. huhtikuuta 2013

Vartaloni ongelmat

Tästä postauksesta tulee pitkä, joten jos on kiire, niin jätä toiseen kertaan. Pahoittelen jo etukäteen negatiivissävytteistä sisältöä. 

Mistähän sitä alottaisi? Suurimpia ongelmia on oikeastaan kolme. Kerron niistä hiukan tarkemmin.

Yläselän, niskan ja hartian ongelmat
Ongelmat ovat jatkuneet jo vuosia ja on aika hurjaa ajatella, että kaksvitosen nuoren naisen yläkroppa on tällaisessa kunnossa. Entä sitten, jos joku kaunis päivä saan lapsen - tiedän jo tasan tarkkaan minkälaisista kivuista tulisin kärsimään ensinnäkin raskauden aikana, saatika sitten lapsen kantelun seurauksena. Ottaa kipeää jo pelkkä ajatus. Yksi syy, miksi aloitin joogaa harrastamaan, on saada apua hiukan selän kanssa. Ryhtini on aivan totaalisen surkea, mikä taas on joko syy tai seuraus, en tiedä. Tuntuu, että niskassa (?) on lukko ja se vaikuttaa myös hengittämiseen. Hengittäminen on kovin pinnallista ja tuntuu, etten saan vedettyä henkeä loppuun asti. Erityisesti joogassa tämä korostuu, kun pitäisi saada hengitys kulkemaan. Nyt päätin tehdä toivottavasti elämäni parhaan investoinnin itseni hyväksi ja varata ajan kiropraktikolle. Soitan heti kun viikko alkaa ja toivon mukaan saan ajan hyvin pian. Toivottavasti saan apua ja ohjausta, MAKSOI MITÄ MAKSOI. 



Jalan ongelmat
Olen jo aiemmin kertonutkin, että viime vuoden puolella aloitin hyvinkin menestyksekkäästi juoksukoulun. Tavoitteena oli päästä täysin sohvaperuna-kunnosta viiden kilometrin yhtäjaksoiseen juoksusuoritukseen. Viikko ennen viiden suunniteltua viiden kilsan juoksua oikea jalka alkoi vihoittelemaan niin pahasti, että varasin ajan ortopedille ja diagnoosi oli karu, vaikkakin kovin yleinen aloittelevien juoksijoiden keskuudessa: plantaarifaskiitti, eli ihmisten kielellä kantakalvon tulehdus. Röntgenkin jalasta otettiin, mutta siitä ei onneksi sen kummempaa löytynyt. Mikä sitten aiheuttaa tämän tulehduksen? Tulehdus saattaa olle monen tekijän summa, eikä mitään yksittäistä syytä siihen voida osoittaa. Kysyessäni lääkäriltä tätä, hänen mielipiteensä oli, että vaiva on ollut jo aiemmin olemassa, mutta juoksemisen aloittamisen seurauksena jännekalvo sai liikaa jatkuvaa ärsytystä ja venytystä, jolloin kalvon kiinnistyskohta ärtyi ja tulehtui.



Luulen yhdeksi suurimmaksi tekijäksi omalla kohdallani jokakesäisiä varvassandaaleja, jotka ovat ehkä pahimmat mahdolliset kengät, jotka ihmislapsi voi jalkaansa laittaa. Pliis ihmiset, satsatkaa kunnon kenkiin! Ehkä ne varvassandaalit timantteineen ja rusetteineen on söpöjä, mutta ne tuhoaa teidän jalat ihan totaalisesti.

Olen siis aika lailla puolisen vuotta ollut juoksematta lukuun ottamatta parina viime viikkona tehtyjä pieniä pyrähdyksiä. Jalka ei tunnu paranevan, kipuilee edelleen aika paljonkin. Aikaa paranemiseen voi mennä useita kuukausia, joku netissä kertoi vielä puolentoista vuodenkin jälkeen kipuilevan. Tiadanpa varata uuden ajan ortopedille, josko antaisi toisen tulehduskipukuurin, prkl. 


Nivelten yliliikkuvuus
Tämä ongelma on minulle selvinnyt vasta pari vuotta sitten ja oikeastaan vasta vuoden verran olen kiinnittänyt siihen huomiota. Nivelten yliliikkuvuudesta voidaan puhua silloin, kun nivelten epänormaalin laaja liikerata aiheuttaa haittoja. Esimerkiksi minun tapauksessani normaaliasennossa seisoessani polveni taipuvat epänormaalin taakse ja tämä vaikuttaa koko ryhtiin ja vartalo on ikäänkuin etukumarassa. 



Noin vuosi sitten joogatunnilla opettaja tämän huomasi ja antoi vinkkejä, kuinka saada asiaa hiukan korjattua. Minun tulisi koko ajan (!) kiinnittää huomiota siihen, että paino olisi hiukan enemmän varpailla, kuin kantapäällä. En saisi koskaan vetää polvia "lukkoon", eli niin kuin tuossa ylläolevassa kuvassa näette, vaan koukistaa polvia hiukan niin, että lihakset polvien yläpuolella tekevät töitä pitäessään jalkaa oikeassa asennossa. Helpommin sanottu kuin tehty! Olen mielestäni aika hyvin tässä korjauksessa onnistunut, mutta nyt joogaa uudestaan ja vähän enemmän tosissani aloittaessa, törmään tähän ongelmaan ihan koko ajan. Opettajan kanssa puhuin tästä tänään ja hän sanoi, että teen ikään kuin tuplatyön - asanan lisäksi täytyy keskittyä pitämään jalka ihanteellisessa asennossa. Sama yliliikkuvuus pätee myös käsivarren niveliin. 

--------------------------------------------------------------

Siinäpä näin pähkinänkuoressa meikäläisen päällimmäiset ongelmat. Vähän haastetta tähän elämään, mutta näillä mennään. Sentään on kaksi toimivaa jalkaa ja kättä! Jos teillä on kokemuksia näistä edellämainituista ongelmista, niin olisi mahtava kuulla kokemuksia. Onko kukaan käynyt kiropraktikolla selkävaivojen takia? 

3 kommenttia:

  1. Mulla on! Niskat ja hartiat mulla vihottelee suht isojen rintojen vuoksi ja käyn säännöllisesti hierojalla niitä vetreyttämässä. Nyt kun teen pääosin seisomatyötä niin hartiat on olleet paremmassa kunnossa kun ryhti pysyy kuosissa. Jumppailen hartioita myös joka päivä itse pyrittelemällä ja tekemällä venytyksiä (lyhyetkin riittää!).

    Kiropraktikolla kävin muutamia vuosia sitten kahdesti kun vaiva oli todella pahana. Se auttoi kyllä ja tuntui sen jälkeen, että veri virtaa pitkästä aikaa jopa päähänkin asti :D En kuitenkaan kovin pitänyt kiropraktion käsittelystä, se tuntui aika väkivaltaiselta jotenkin. Siis kiropraktikko itsessään oli hyvä, mutta kiropraktiikka menetelmänä ei ehkä ole mun juttu, mutta sitä kannattaa ehdottomasti kokeilla!

    Ja kas, yliliikkuvat nivelet löytyy täältäkin! Siihen ei auta muu kuin kärsivällisesti keskittyä pitämään esim. just noi polvet suorassa, ei yliojennettuna. Mulla oli tosi paha seisomatyyli nuorempana, mutta kärsivällisesti sen tiedostaen opettelin siitä pois. Mun tanssinopettaja ohjas mua tekemään juuri samoin kun sun joogaohjaaja. Mitään helppoa oikotietä siihen ei ole, se on vain tiedostettava ja muutettava asentoa sen mukaan.

    Toivottavasti vaivat helpottaa!

    VastaaPoista
  2. Mulla on kans yliliikkuvat nivelet, jonka takia joudun tekemään venyttelyissä esimerkiksi liikkeet eri tavalla, ettei ne rasita niveliä.

    Mulla onneksi (!!!!) ongelmat huomattiin jo tosi nuorena. Mulla meni polvi sijoiltaan kun olin 11, ja siihen hoitona piti mennä ensin fysioterapeutille (vaikka polvivaivat selvis vasta parin vuoden jälkeen leikkauksella, niin sain fysioterapeutilta muita kullan arvoisia vinkkejä).

    Fysioterapeutti uskoi kai polven parantuvan ryhtiä parantamalla, mulla kun on kans ollut aina (ja on edelleen) tosi surkea ryhti. Ryhtiin sain keppijumppaliikkeitä ja yliliikkuviin niveliin annettiin ohjeeksi opetella tuosta "lukko"-seisomisasennosta pois. Tässä olen ihan hyvin onnistunutkin, nykyään tuntuu jo oudolta jos laittaa jalat lukkoon, vaikka lapsena seisoin aina niin.

    Loppu hyvin kaikki hyvin, polvivamma selvis leikkauksella ja venytellessä osaan ottaa nivelet huomioon. Esim jos venytetään käsiä lattiaan suorilta jaloilta, niin pidän aina jalat pikkusen koukussa. Edelleen sitä ryhtiä sais treenata, ja aionkin tehdä asian suhteen "ryhtiliikkeen", heh-heh... :D

    VastaaPoista
  3. Siiri ja mirkkumirkku - meitä ylitaipuvaisia on siis nähtävästi enemmänkin! :) tämäkin on varmaan sellainen vaiva, että moni ei edes tiedä kuuluvansa siihen ryhmään. Ootteko te koskaan kokeillut joogaa? Siinä tämä polvien lukko tai ei-lukko tulee esille ihan joka asennossa ja se on ihan hirmuisen vaikeaa! Siirille tanssijana yliliikkuvista nivelistä saattaa olla jopa hyötyä? Positiivista kuitenkin se, että nyt tiedän omaavani tällaiset ihanat vieterinivelet, joten osaan sitä ottaa huomioon :) Että juu, kyllä meille on siunattu ihana vaiva.. :D

    VastaaPoista