Pari päivää nyt menty vähemmillä hiilareilla ja sen kyllä huomaa olossa ihan heti. Ei turvota, syömisen jälkeenkin on ihan siedettävän sutjakka olo. Yleensä syömisen jälkeen mulle tulee kauhea paisumisefekti - hiilareita vähentämällä eron huomaa SAMANTIEN! En aio hiilareita kokonaan jättää missään nimessä, sehän olisi suorastaan epähyödyllistä kaikessa mielessä, mutta pastat, perunan ja riisin aion jättää minimiin. Tein päätöksen, että koska leivästä en voi kokonaan luopua, niin vedän ne leipähiilarit aamupalan yhteydessä ruisleivän muodossa. Tähän tyytynen ainakin parina lähiviikkona, katsotaan sitten kuinka siitä eteenpäin.
Edelleen ollaan aika tukkoisissa merkeissä, nimittäin nenä vuotaa ja kurkku on täynnä limaa (jota viime yön yksin edentakaisin ylös ja alas, prkl). Joogankin jouduin tänään perumaan, enhän minä olisi sinne voinut mennä yksimään ja niistelemään. Soitin studiolle ja kysyin, että mitä ne on mieltä, suosittelevatko tulemaan flunssaisena - sanoivat, että parempi hoidella tauti kuntoon, useat liikkeet kun ovat sitä pää alaspäin "roikkumista". Sen sijaan vedin lenkkitossut jalkaan ja lähdin lenkille auringonpaisteeseen. Käppäilin saman lenkin kuin eilen: 5 kilometriä, aikaa kului 43 minuuttiia. Sitten kun saan tämän taudin selätettyä, niin vedetään kovemmalla sykkeellä! Kiloklubin mukaan päivän kalorisaldoksi tuli 1846 kcal, mikä on kyllä kieltämättä aika paljon, mutta laitoin lenkillä jalkaa toisen eteen 360 kcal edestä, joten... ihan ok? Edelleen on hakusessa tämä ruokailurytmi - viikonloppuna on aina eri aikataulut kuin viikolla. Viikolla kaikki on niin paljon helpompaa.
Torstaina tulee kuluneeksi kuukausi siitä kun tämän blogin kirjoittamisen aloitin. Samana päivänä on kulunut myöskin kuukausi siitä, kun söin viimeksi herkkuja. KUUKAUSI! Se on jo saavutus sinänsä tällaiselle jopa häiriömäisen ahmimis"taidon" omaavalle herkkuperseelle. Niin kai se taitaa olla - se on vain yksi päätös, pari vaikeaa hetkeä jossa valita jatkaako vai ei, ja loppu menee itsestään.
Pian kysymys siis kuuluukin, mitä herkkua haluan syödä kun lakko loppuu? Suklaata tai suklaakakkua, jotakin hyvää pähkinäsekoitteista? Lasillinen punkkua ja viereen iso kipollinen sipsiä dippeineen? Paistaisinko kasan lättyjä ja päälle tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa?
Nyt täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että en osaa vastata. Näyttäähän nuo kuvat hyvältä, mutta voin melkein tuntea jo sen valtavan makean määrän mikä esimerkiksi tuosta suklaakakusta tulisi suuhun. Ja uskokaa tai älkää, tällä hetkellä se ei houkuttele ollenkaan. Voisiko olla, että lisään vettä myllyyn ja jatkan toisen kuukauden perään kun ollaan kerran vauhtiin päästy?
Edelleen ollaan aika tukkoisissa merkeissä, nimittäin nenä vuotaa ja kurkku on täynnä limaa (jota viime yön yksin edentakaisin ylös ja alas, prkl). Joogankin jouduin tänään perumaan, enhän minä olisi sinne voinut mennä yksimään ja niistelemään. Soitin studiolle ja kysyin, että mitä ne on mieltä, suosittelevatko tulemaan flunssaisena - sanoivat, että parempi hoidella tauti kuntoon, useat liikkeet kun ovat sitä pää alaspäin "roikkumista". Sen sijaan vedin lenkkitossut jalkaan ja lähdin lenkille auringonpaisteeseen. Käppäilin saman lenkin kuin eilen: 5 kilometriä, aikaa kului 43 minuuttiia. Sitten kun saan tämän taudin selätettyä, niin vedetään kovemmalla sykkeellä! Kiloklubin mukaan päivän kalorisaldoksi tuli 1846 kcal, mikä on kyllä kieltämättä aika paljon, mutta laitoin lenkillä jalkaa toisen eteen 360 kcal edestä, joten... ihan ok? Edelleen on hakusessa tämä ruokailurytmi - viikonloppuna on aina eri aikataulut kuin viikolla. Viikolla kaikki on niin paljon helpompaa.
Torstaina tulee kuluneeksi kuukausi siitä kun tämän blogin kirjoittamisen aloitin. Samana päivänä on kulunut myöskin kuukausi siitä, kun söin viimeksi herkkuja. KUUKAUSI! Se on jo saavutus sinänsä tällaiselle jopa häiriömäisen ahmimis"taidon" omaavalle herkkuperseelle. Niin kai se taitaa olla - se on vain yksi päätös, pari vaikeaa hetkeä jossa valita jatkaako vai ei, ja loppu menee itsestään.
Pian kysymys siis kuuluukin, mitä herkkua haluan syödä kun lakko loppuu? Suklaata tai suklaakakkua, jotakin hyvää pähkinäsekoitteista? Lasillinen punkkua ja viereen iso kipollinen sipsiä dippeineen? Paistaisinko kasan lättyjä ja päälle tuoreita mansikoita ja kermavaahtoa?
Nyt täytyy kyllä ihan rehellisesti sanoa, että en osaa vastata. Näyttäähän nuo kuvat hyvältä, mutta voin melkein tuntea jo sen valtavan makean määrän mikä esimerkiksi tuosta suklaakakusta tulisi suuhun. Ja uskokaa tai älkää, tällä hetkellä se ei houkuttele ollenkaan. Voisiko olla, että lisään vettä myllyyn ja jatkan toisen kuukauden perään kun ollaan kerran vauhtiin päästy?
Hyvä hyvä!! Noin sitä pitää! Kyllä tässä vallan vanhakin innostuu. :-)
VastaaPoistaJatka, jos herkut ei houkuttele sanon mä! Upea saavutus, ite en tiiä pystyisinkö.. Nytki on tullu viikonloppuna vähän herkuteltua, kääk. Mutta mä en pystykään kieltämään kokonaan itteltäni herkkuja, aina ku oon niin tehny ni sit ku annan luvan vähän herkutella ni kaikki lähtee käpälästä.. Parempi mulle pitää silleen minimissä. Mutta iso hatunnosto, hienoa!
VastaaPoista