Nyt pikapostaus, on niin maan perusteellisen kiirus koko ajan!
Viikko tosiaan takana ah, niin ihanaa superdieettiä. Paino on tässä viikon aika käynyt jo ihan mukavissakin lukemissa, mutta tänään, viikko aloituksen jälkeen, paino on sama kuin alkupunnituksessa. Harmittaa kyllä aika paljonkin, koska olen orjallisesti ruokavaliota seurannut. Liikunta on jäänyt ihan nolliin parin pyöräilyreissua lukuunottamatta tuon paskajalan takia. Huokaus.
Facebookissa on perustettu aivan ihana tsemppausryhmä meille superilaisille, josta saa kyllä huikean määrän vertaistukea. Tänään viikon jälkeisiä tunnelmia lukiessani, aika monella on tuo paino jäänyt samaan, joten ehkä mullakin on vielä toivoa. Lihasten kasvua en voi syyttää, kun liikuntaa ei tosiaankaan ole tullut harrastettua. Voihan ketutus.
Aamulla meinasin päästää vanhan minäni valloilleen ja vetää rensseliksi koko homman, kun ei kerran tuloksia ala tulemaan. Jostain kummasta se järjen ääni kuitenkin tuli taas ja otin jääkaapista kiltisti sitä rahkaa, enkä himoitsemaani leipää juustolla ja kinkulla.
En ole ennemmin tainnut kertoa, että mulla on ollut vähän häikkää kilpirauhasarvojen kanssa. Kävin asian tiimoilta täällä paikallisella terveysasemalla, josta sainkin lähetteen verikokeisiin ja niissää ramppasin sitten aikani. Lähetteen erikoislääkärille sain juu, mutta puolen vuoden päähän. En pystynyt odottamaan sinne asti vaan maksoin hunajaa yksityiselle, joka sitten loppujen lopuksi määräsikin mulle lääkityksen kokeilumielessä. Jos asiat ei tähän mennessä olleet vielä vaikeita, niin ihanaakin ihanampi vakuutusyhtiö päätti, että ne ei halua mitään osaa eikä arpaa mun kilppariongelmiin, joten siltä osin asia seisoo ainakin syyskuulle asti, kunnes saan vaihtaa vakuutusyhtiötä. Miksi siis kerron tämän? Tuntuu, että paino ei vaan putoa vaikka päällä seisoisi, joten alan miettimään että missä vika. Korvien välissä vai jossakin ihan muualla?
Täällä harmaa päivä, sadettakin luvattu, sopivasti mielialan mukaan. Mutta, dieetti jatkuu, annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Wish me luck!
Viikko tosiaan takana ah, niin ihanaa superdieettiä. Paino on tässä viikon aika käynyt jo ihan mukavissakin lukemissa, mutta tänään, viikko aloituksen jälkeen, paino on sama kuin alkupunnituksessa. Harmittaa kyllä aika paljonkin, koska olen orjallisesti ruokavaliota seurannut. Liikunta on jäänyt ihan nolliin parin pyöräilyreissua lukuunottamatta tuon paskajalan takia. Huokaus.
Facebookissa on perustettu aivan ihana tsemppausryhmä meille superilaisille, josta saa kyllä huikean määrän vertaistukea. Tänään viikon jälkeisiä tunnelmia lukiessani, aika monella on tuo paino jäänyt samaan, joten ehkä mullakin on vielä toivoa. Lihasten kasvua en voi syyttää, kun liikuntaa ei tosiaankaan ole tullut harrastettua. Voihan ketutus.
Aamulla meinasin päästää vanhan minäni valloilleen ja vetää rensseliksi koko homman, kun ei kerran tuloksia ala tulemaan. Jostain kummasta se järjen ääni kuitenkin tuli taas ja otin jääkaapista kiltisti sitä rahkaa, enkä himoitsemaani leipää juustolla ja kinkulla.
En ole ennemmin tainnut kertoa, että mulla on ollut vähän häikkää kilpirauhasarvojen kanssa. Kävin asian tiimoilta täällä paikallisella terveysasemalla, josta sainkin lähetteen verikokeisiin ja niissää ramppasin sitten aikani. Lähetteen erikoislääkärille sain juu, mutta puolen vuoden päähän. En pystynyt odottamaan sinne asti vaan maksoin hunajaa yksityiselle, joka sitten loppujen lopuksi määräsikin mulle lääkityksen kokeilumielessä. Jos asiat ei tähän mennessä olleet vielä vaikeita, niin ihanaakin ihanampi vakuutusyhtiö päätti, että ne ei halua mitään osaa eikä arpaa mun kilppariongelmiin, joten siltä osin asia seisoo ainakin syyskuulle asti, kunnes saan vaihtaa vakuutusyhtiötä. Miksi siis kerron tämän? Tuntuu, että paino ei vaan putoa vaikka päällä seisoisi, joten alan miettimään että missä vika. Korvien välissä vai jossakin ihan muualla?
Täällä harmaa päivä, sadettakin luvattu, sopivasti mielialan mukaan. Mutta, dieetti jatkuu, annan sille vielä toisen mahdollisuuden. Wish me luck!
Annika - 1 viikko jo takana. Ei saa luovuttaa
VastaaPoistaT; naapuri
Älähän huoli, kyllä se paino sieltä vielä alas tulee ajan kanssa! Tsemppiä vaan ;)
VastaaPoista