Noniin, tässä sitä nyt ollaan - eilen ja tänään vedetty jo pariin kertaan valkosipulia, ettei flunssa pääsisi pahenemaan. Eilen aamulla kun heräsin, niin oli niin voimat pois, että oli pakko mennä takaisin nukkumaan. Syynkin tiedän; tämä on aina ollut mun kropan tapa sanoa, että vois hiljentää tahtia. Tämä viikko on ollut ihan hullu, melkein joka päivä aamusta myöhään yöhön menossa. No, eiköhän tämä tästä kun saa hetken levätä ja parit kunnon (mun tapauksessa vähintään 10h) yöunet. Harmittaa vaan kun eilen ja tänään olisi ollut aikaa liikkuakin. Mur.
Tässä nyt kun ei oikein voi muuta tehdä, kun sohvalla maata, niin on ollut aikaa miettiä syntyjä syviä. Oli tarkoitus tehdä se ateriasuunnitelma ensi viikolle, mutta koska myös ensi viikko tulee olemaa melkoisen epäsäännöllinen ja kiireinen, niin jätän sen suunnittelun suosiolla seuraavaan viikkoon. Tiedän, etten pystyisi ja yksinkertaisesti ehtisi sitä noudattamaan, niin parempi odotella normaalia viikkoa!
Olen käynyt joka aamu puntaria tervehtimässä. Paino on tippunut jo hienosti alle 67 kilon, eli joka aamu saan numerosarjan 66,X kg. Odotan innolla koska se menisi alle kuudenkymmenenkuuden! Toisaalta, niin kuin alussa sanoin, niin ei ne lukemat ole niin tärkeitä - tärkempää, että senttejä lähtee ja olo paranee. Mutta onhan tuo nyt melkoinen motivoija tuo kilomäärä (niin hyvässä kuin pahassakin), eihän siitä voi kiistellä!
Eilen vietin netissä varmaan pari tuntia etsiskellen motivaatiokuvia. Siinä niitä laiheleita katsellessani aloin miettimään minkälainen vartalo olisi minun unelmavartalo. Miltä tuntuisi olla sopusuhtaisen kokoinen? Miltä tuntuisi kerrankin olla niin, ettei tarvitse välittää miltä näyttää muiden silmissä? Miltä tuntuisi kantaa omaa vartaloaan kunnialla, eikä häpiellen ja vaatekerroksien alle piiloutumalla? Se fakta, että suurin osa bikinikuvista esimerkiksi weheartit.com sivustolla oli AIVAN LIIAN LAIHOJA, ei tullut yllätyksenä. Tässä kuitenkin pari minun silmääni KAUNISTA vartaloa:
On jotenkin ihan hullua ajatella, että MINÄ voin kovalla työnteolla ja omistautumisella saavuttaa tuollaisen, jos vain haluan. Musta tuntuu, että mun otsalohkossa on tapahtunut jonkinlainen muutos edelliseen - oon tajunnut, että tässä on kyse valinnasta. Joko jatkan vanhaan malliin ja en ikinä ole onnellinen vartaloni kanssa TAI pistän kaiken peliin, nautin muutoksista ja annan luvan itselleni myös hapuilla tällä valitulla tiellä. Lopputuloksen saaminen voi kestää puoli vuotta, se voi kestää vuoden tai kaksi - mutta yksi asia on varma; lopussa odottaa iso kiitos ja onnellisempi minä.
Tässä nyt kun ei oikein voi muuta tehdä, kun sohvalla maata, niin on ollut aikaa miettiä syntyjä syviä. Oli tarkoitus tehdä se ateriasuunnitelma ensi viikolle, mutta koska myös ensi viikko tulee olemaa melkoisen epäsäännöllinen ja kiireinen, niin jätän sen suunnittelun suosiolla seuraavaan viikkoon. Tiedän, etten pystyisi ja yksinkertaisesti ehtisi sitä noudattamaan, niin parempi odotella normaalia viikkoa!
Olen käynyt joka aamu puntaria tervehtimässä. Paino on tippunut jo hienosti alle 67 kilon, eli joka aamu saan numerosarjan 66,X kg. Odotan innolla koska se menisi alle kuudenkymmenenkuuden! Toisaalta, niin kuin alussa sanoin, niin ei ne lukemat ole niin tärkeitä - tärkempää, että senttejä lähtee ja olo paranee. Mutta onhan tuo nyt melkoinen motivoija tuo kilomäärä (niin hyvässä kuin pahassakin), eihän siitä voi kiistellä!
Eilen vietin netissä varmaan pari tuntia etsiskellen motivaatiokuvia. Siinä niitä laiheleita katsellessani aloin miettimään minkälainen vartalo olisi minun unelmavartalo. Miltä tuntuisi olla sopusuhtaisen kokoinen? Miltä tuntuisi kerrankin olla niin, ettei tarvitse välittää miltä näyttää muiden silmissä? Miltä tuntuisi kantaa omaa vartaloaan kunnialla, eikä häpiellen ja vaatekerroksien alle piiloutumalla? Se fakta, että suurin osa bikinikuvista esimerkiksi weheartit.com sivustolla oli AIVAN LIIAN LAIHOJA, ei tullut yllätyksenä. Tässä kuitenkin pari minun silmääni KAUNISTA vartaloa:
 |
| sopusuhtainen, mutta treenattu vartalo kelpaisi! |
On jotenkin ihan hullua ajatella, että MINÄ voin kovalla työnteolla ja omistautumisella saavuttaa tuollaisen, jos vain haluan. Musta tuntuu, että mun otsalohkossa on tapahtunut jonkinlainen muutos edelliseen - oon tajunnut, että tässä on kyse valinnasta. Joko jatkan vanhaan malliin ja en ikinä ole onnellinen vartaloni kanssa TAI pistän kaiken peliin, nautin muutoksista ja annan luvan itselleni myös hapuilla tällä valitulla tiellä. Lopputuloksen saaminen voi kestää puoli vuotta, se voi kestää vuoden tai kaksi - mutta yksi asia on varma; lopussa odottaa iso kiitos ja onnellisempi minä.
Otsalohkossa tapahtunut muutos on jo iso askel ;) onnittelut! Ja kyllä, on helpompi kommentoida :D
VastaaPoistaHyvä! :) Eikö se niin mene, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty! ;) Pikkuhiljaa!
PoistaHienosti sulla on hommat alkanu! Jään seurailemaan jatkoa :) Ja aivan totta tuo otsalohko asia, samaa itsekin olen pohdiskellut, tärkeää itselle on se että pitää ajatuksissa sen mihin pyritään, sama se vaikka söis näin pääsiäisenä pari suklaamunaa (:D) kunhan palaa takaisin ruotuun. Mä kuitenkin tiedän että saavutan sen tavotteen vielä joku päivä, hiljaa hyvä tulee :)
VastaaPoistaKiitos ja tervetuloa mukaan! Loppujen lopuksi kaikki on siellä pään sisällä ja onnistuminen on vain päätöksen päässä :) Tätä on niin monta kertaa lykätty ja vetkuteltu ja epäonnistuttu, että niin kuin tuolla otsikkoni alla lukee; se on joko nyt tai ei koskaan!
PoistaOlikos sulla blogi? Jos, niin pistä tänne linkkiä, olisi kiva seurailla myös sinun edistymistä!
Olihan mulla, se oli se mitä käväsit jo kommentoimassa, eli tää http://mittaontaynna.blogspot.fi/ :)
VastaaPoistaJa sama juttu, ite alan olla jo niin kypsä tähän jatkuvaan laihdutuskuurien alottamiseen ja epäonnistumiseen että nyt on jo aika saada oikeesti jotain aikaseks!
Muistin, että kävin, mutta viisaana en liittynyt lukijaksi, niin en löytänytkään sitä enää! Nyt asia korjattu :)
PoistaTsemppiä tuleviin koitoksiin, minä oon hengessä mukana!
Hyvä hyvä! Siitä se lähtee, kun "päässä naksahtaa", hehe! :-) Ja juuri tuollaiset pienet vaa'an viisarin heilahdukset (tai digivaakoja taitaa nykysellään olla kaikilla) alaspäin motivoi jatkamaan. Olo voi tuntua paremmalta ja askel keveämmältä, mutta vaaka tarjoaa visuaalisen edistymisen mittarin. :-)
VastaaPoistaTotta! Monet ovat neuvoneet laittamaan vaa'an viikoksi piiloon, mutta en tiedä auttaisko se mun tapauksessa mitään. Itsekuri riittää herkulakkoon, mutta ei vaa'alta pois pysymiseen ;)
VastaaPoista