Eilisen kuvakatastrofin jälkeen mieli on muuttunut järkytyksestä ja totaalisesta itseinhosta jopa jonkin asteen ketutukseen siitä järkyttävästä ajatuksesta, kuinka oon antanut itteni mennä tuohon jamaan. Edelleen, en ole valmis laittamaan niitä tänne esille. Ehkä sitten kun itse huomaan jonkinlaista edistystä tapahtuneen. Huoh.
Seuravaaksi on asetettava tavoitteet, jotta tästä tulisi jotain. En oikein tiedä mikä olisi sellainen sopiva kilomäärä (kun en todellakaan muista miltä tuntuu olla pieni). Toisekseen, puntarin näyttämää kilomäärää tärkempi vertailukohta taitaa olla ne sentit? Niin tai näin, täysi 60 taitaa kuulostaa aika hyvältä? Joo, kuuskymmentä se on! Kiloklubin mukaan tämä tavoite olisi saavutettavissa kuudessatoista viikossa. About puoli kiloa per viikko, ei pitäisi olla paha, eihän? EIHÄN? No, kohta se nähdään. Tarkemmin sanoen, kesäkuun toisella viikolla, juuri sopivasti rantakeleille. Sattuipas sopivasti ;)
Kiloklubista puheenollen. Olen nyt parin päivän (viikon, kuukauden - riippuu laskutavasta...) ajan laskeskellut kaloreita sen avulla. Mun edelliset yritykset on noudattaneet aika täsmällisesti samaa kaavaa joka kerta: sunnuntai (sunnuntai täällä viikon eka päivä), maanantai, tiistai ja vielä ehkä keskiviikkokin ok. Torstaina repeää, onhan viikonloppu tulossa. Perjantaina anoppilassa on viikottainen ateria, jossa on hankalampi olla laihiksella, öljyä ei ruuanlaitossa säästellä. Lauantai menee siinä samassa hiilari-rasvahässäkässä kun kaksi edellistäkin päivää. Ja sunnuntaina alkaa taas uusi laihis. Aika rasittavaa pidemmän päälle, en suosittele.
Kompastuskohdatkin omalla kohdallani tiedän. Viikonloput. Viikolla painetaan töitä niin että ei kissaa ehdi sanomaan, viikonloppuna sitten höllätään. Höllätään totisesti. Tänä viikonloppuna onkin ensimmäinen tulikoe: matkaan erämaahan yhdeksi yöksi ja vanha minähän kantaisi sinne kaikki maailman herkut ja ällötykset. Nyt listalle kuuluu hedelmät ja pähkinät! Katotaan kuinka saan kierrettyä bussiaseman kiskat suklaahyllyineen.
Toinen hyvin vaikea asia itelleni on se, että en malttaisi odottaa. Jos ei viikossa näy tuloksia, niin homma ei toimi ja voi vetää suklaapatukat esiin. Ymmärrän kyllä, että ei tämä massa viikossa tai kahdessa lähde, mutta... minä nyt vaan oon minä. Tässä asiassa siis koen tarvitsevani erityisen paljon kärsivällisyyttä. Niinhän ne vanhat ja viisaat sanoo; kaikki on pään sisällä. Wish me luck! Päivän lohduttava kuva siis tässä:
No, ei voi jäädä ihmettelemään - tälle päivälle on tarkoitus mennä joogaan. Huomiselle illalle on myöskin sävelet jo hyvin selvät; menen spinningiä kokeilemaan. Kerran sitä kokeilin ja tykkäsinkin (jos ei lasketa tunnin jälkeen viikon kipua takalistossa). Kerron huomenna miten meni!
Seuravaaksi on asetettava tavoitteet, jotta tästä tulisi jotain. En oikein tiedä mikä olisi sellainen sopiva kilomäärä (kun en todellakaan muista miltä tuntuu olla pieni). Toisekseen, puntarin näyttämää kilomäärää tärkempi vertailukohta taitaa olla ne sentit? Niin tai näin, täysi 60 taitaa kuulostaa aika hyvältä? Joo, kuuskymmentä se on! Kiloklubin mukaan tämä tavoite olisi saavutettavissa kuudessatoista viikossa. About puoli kiloa per viikko, ei pitäisi olla paha, eihän? EIHÄN? No, kohta se nähdään. Tarkemmin sanoen, kesäkuun toisella viikolla, juuri sopivasti rantakeleille. Sattuipas sopivasti ;)
Kiloklubista puheenollen. Olen nyt parin päivän (viikon, kuukauden - riippuu laskutavasta...) ajan laskeskellut kaloreita sen avulla. Mun edelliset yritykset on noudattaneet aika täsmällisesti samaa kaavaa joka kerta: sunnuntai (sunnuntai täällä viikon eka päivä), maanantai, tiistai ja vielä ehkä keskiviikkokin ok. Torstaina repeää, onhan viikonloppu tulossa. Perjantaina anoppilassa on viikottainen ateria, jossa on hankalampi olla laihiksella, öljyä ei ruuanlaitossa säästellä. Lauantai menee siinä samassa hiilari-rasvahässäkässä kun kaksi edellistäkin päivää. Ja sunnuntaina alkaa taas uusi laihis. Aika rasittavaa pidemmän päälle, en suosittele.
Kompastuskohdatkin omalla kohdallani tiedän. Viikonloput. Viikolla painetaan töitä niin että ei kissaa ehdi sanomaan, viikonloppuna sitten höllätään. Höllätään totisesti. Tänä viikonloppuna onkin ensimmäinen tulikoe: matkaan erämaahan yhdeksi yöksi ja vanha minähän kantaisi sinne kaikki maailman herkut ja ällötykset. Nyt listalle kuuluu hedelmät ja pähkinät! Katotaan kuinka saan kierrettyä bussiaseman kiskat suklaahyllyineen.
Toinen hyvin vaikea asia itelleni on se, että en malttaisi odottaa. Jos ei viikossa näy tuloksia, niin homma ei toimi ja voi vetää suklaapatukat esiin. Ymmärrän kyllä, että ei tämä massa viikossa tai kahdessa lähde, mutta... minä nyt vaan oon minä. Tässä asiassa siis koen tarvitsevani erityisen paljon kärsivällisyyttä. Niinhän ne vanhat ja viisaat sanoo; kaikki on pään sisällä. Wish me luck! Päivän lohduttava kuva siis tässä:
No, ei voi jäädä ihmettelemään - tälle päivälle on tarkoitus mennä joogaan. Huomiselle illalle on myöskin sävelet jo hyvin selvät; menen spinningiä kokeilemaan. Kerran sitä kokeilin ja tykkäsinkin (jos ei lasketa tunnin jälkeen viikon kipua takalistossa). Kerron huomenna miten meni!
Viikonloput on niin pahoja mulle! Viikolla pystyy hyvin vetään kevyet lounaat ja kevyttä illalla mutta sitten tulee viikonloppu ja homma repee käsistä. Onneks ollaan vasta alkuviikossa!
VastaaPoistaJa piti sanoa, että tulin heti vastavisiitille ja täytyy jäädä seuraamaan sun edistymistä! Paljon tsemppiä. Tästä se lähtee.
PoistaTervetuloa vaan Helina Fit! Nyt on vaan vedettävä pää punasena tää eka pari päivää/viikkoa/kuukautta - ehkä se ahmimishimo menee jossain vaiheessa ohi. Tai ainakin pienenee!
VastaaPoistaHyvää ja KEVYTTä viikkoa sinnekin! :)
Lykkyä tykö!! Tiiätkö, mulla on nuo ihan samat kompastuskivet, jotenkin ei vaan osaa heittää niitä sivuun ja ajatella toiselta kantilta. Mut yritetään....
VastaaPoista