Pikku motivaatio-porkkana

Ikuisena materialistina (kyllä, valitettavasti) keksin itselleni pikku motivaation edistäjän. Kunhan saan puntariin luvun 63kg, palkitsen itseni. Toivelistallahan on vaikka ja mitä, mutta keksin kolme juttua, mitkä olisi tosi kivoja ja piristäisi kummasti tätä arkista puurtamista.

Vaihtoehto numero yksi. Pari kivaa kirjaa Suomesta. Toinen olisi mitä luultavimmin tuon Raxun Remppa kirja, se vaikuttaa mielenkiintoiselta. Onko kukaan muuten päässyt sitä lukemaan?

Vaihtoehto numero kaksi. Pieni survival kit, tämä myöskin Suomesta (joku kiva sais sen mulle postittaa, heh). Tämä ei välttämättä olisi niin kovinkaan terveellinen vaitoehto, mutta näin ulkosuomalaisena AIVAN JÄRKYTTÄVÄN tarpeellinen!

Vaihtoehto numero kolme. Joku kevään uusista hajuvesistä. En ole erityisemmin hajuvesien suurkuluttaja, mutta näin kevään tullessa naisellisuuskin (onko mullakin sellaista??) pukkaa esiin ihan eri lailla! Joku ihana kukkainen ja raikas yhdistelmä olis mun juttu!

Mitäs sanotte - mikä näistä olis paras vaihtoehto? Kuinka te olette itseänne palkinneet tietyn välietapin saavuttamisen jäljeen?

Flunssaa ja unelmaa

Noniin, tässä sitä nyt ollaan - eilen ja tänään vedetty jo pariin kertaan valkosipulia, ettei flunssa pääsisi pahenemaan. Eilen aamulla kun heräsin, niin oli niin voimat pois, että oli pakko mennä takaisin nukkumaan. Syynkin tiedän; tämä on aina ollut mun kropan tapa sanoa, että vois hiljentää tahtia. Tämä viikko on ollut ihan hullu, melkein joka päivä aamusta myöhään yöhön menossa. No, eiköhän tämä tästä kun saa hetken levätä ja parit kunnon (mun tapauksessa vähintään 10h) yöunet. Harmittaa vaan kun eilen ja tänään olisi ollut aikaa liikkuakin. Mur.

Tässä nyt kun ei oikein voi muuta tehdä, kun sohvalla maata, niin on ollut aikaa miettiä syntyjä syviä. Oli tarkoitus tehdä se ateriasuunnitelma ensi viikolle, mutta koska myös ensi viikko tulee olemaa melkoisen epäsäännöllinen ja kiireinen, niin jätän sen suunnittelun suosiolla seuraavaan viikkoon. Tiedän, etten pystyisi ja yksinkertaisesti ehtisi sitä noudattamaan, niin parempi odotella normaalia viikkoa!

Olen käynyt joka aamu puntaria tervehtimässä. Paino on tippunut jo hienosti alle 67 kilon, eli joka aamu saan numerosarjan 66,X kg. Odotan innolla koska se menisi alle kuudenkymmenenkuuden! Toisaalta, niin kuin alussa sanoin, niin ei ne lukemat ole niin tärkeitä - tärkempää, että senttejä lähtee ja olo paranee. Mutta onhan tuo nyt melkoinen motivoija tuo kilomäärä (niin hyvässä kuin pahassakin), eihän siitä voi kiistellä!

Eilen vietin netissä varmaan pari tuntia etsiskellen motivaatiokuvia. Siinä niitä laiheleita katsellessani aloin miettimään minkälainen vartalo olisi minun unelmavartalo. Miltä tuntuisi olla sopusuhtaisen kokoinen? Miltä tuntuisi kerrankin olla niin, ettei tarvitse välittää miltä näyttää muiden silmissä? Miltä tuntuisi kantaa omaa vartaloaan kunnialla, eikä häpiellen ja vaatekerroksien alle piiloutumalla? Se fakta, että suurin osa bikinikuvista esimerkiksi weheartit.com sivustolla oli AIVAN LIIAN LAIHOJA, ei tullut yllätyksenä. Tässä kuitenkin pari minun silmääni KAUNISTA vartaloa:

sopusuhtainen, mutta treenattu vartalo kelpaisi!

On jotenkin ihan hullua ajatella, että MINÄ voin kovalla työnteolla ja omistautumisella saavuttaa tuollaisen, jos vain haluan. Musta tuntuu, että mun otsalohkossa on tapahtunut jonkinlainen muutos edelliseen - oon tajunnut, että tässä on kyse valinnasta. Joko jatkan vanhaan malliin ja en ikinä ole onnellinen vartaloni kanssa TAI pistän kaiken peliin, nautin muutoksista ja annan luvan itselleni myös hapuilla tällä valitulla tiellä. Lopputuloksen saaminen voi kestää puoli vuotta, se voi kestää vuoden tai kaksi - mutta yksi asia on varma; lopussa odottaa iso kiitos ja onnellisempi minä.

Help!

Kuulkas nyt hyvät lukijat. Olen yrittänyt lisätä tuota käyttäjäraati-hommaa, mutta en vaan sitten millään onnistu. Joko mä oon tyhmä tai sitten jossain mättää? Voisko joku ystävällinen kertoa, kuinka sen saan? Kiiiiitos :)

Tunnustuksia ja ateriasuunnittelua

Ihan ensimmäisenä minulla on tunnustus. Ehei, herkkulakko pitää, mutta sorruin sitten eilen syömään kiinalaista allö-rasva-yäk-sitruunakanaa ja saman sarjan perunoita. Ja siinä sivussa sitten meni vähän lasten tarjottimilta Mäkkärin ranskalaisia. Voi minua... Iski kauhea masis tuon jälkeen, mutta.. Jos jotain pahaa, niin jotain hyvääkin! Nimittäin vanha minä olisi masiksen uumenissa lyönyt hanskat tiskiin siltä istumalta ja mennyt ostamaan vielä suklaapatukan. Ja pienen sipsipussin. Ja ehkä vähän irtokarkkia siihen kyytipojaksi. Uusi minä kuitenkin nöyränä ja häpeän niska harteillaan marssi kioskin ohi ja mutisi itelleen kuinka saatoin mennä syömään ne ällötykset. Enivei, eihän se homma yhteen ateriaan kaadu, mutta... silti, ketuttaa!

Mulla on yksi TODELLA outo asia jaettavana. Ihan järjettömän pelottavaa ajatella kuinka VOIMAKAS ON IHMISMIELEN VOIMA. Nyt viime aikoina kun oon vähän koittanut pienentää tuota ateriamäärää esimerkiksi lounaalla ja päivällisellä, niin syömisen jälkeen iskee nälkä. En oo todellakaan jättänyt annoksia niin paljoa pienemmäksi, että jäisi nälkä! Siis oikeasti mahassa kurnii hetken aikaa, vaikka oon juuri syönyt aterian, wtf?? Menee ohi yhtä nopeaa kun tulikin, mutta jään aina ihmettelemään, että mitä ihmettä. Näyttää siis todellakin siltä, että kaikki on pään sisällä ja se joku outo voima, joka siellä on, yrittää kaikin keinoin pilata mun kutistumissuunnitelmat. Mutta ei, tällä kertaa minä oon se vahvempi - sorry, your game is overrrrr.

Tämä viikko on ollut ihan järjetön. Oon tehnyt joka päivä töitä aamusta myöhään yöhön ja käynyt kotona vaan nukkumassa. Tämä päivä vielä samalla tyylillä ja huomenna saa hetken levähtää. Sanomattakin selvää, että kaloreita ei ole laskettu ja liikuntaa ei tullut harrastettua juuri nimeksikään. Ensi viikolla sitten kun saan taas normirytmin päälle, niin homma alkaa pyörimään! Ajattelin myös ekaa kertaa ikinä tehdä useamman päivän ateriasuunnitelman, niin arki helpottuisi huomattavasti. Meillä tosin on ensi viikolla edessä se viikonloppureissu ja kun kerran kavereiden kanssa ollaan matkaan lähdössä, niin myös alkoholi tulee olemaan matkakumppani, jollei pääosassa, niin vähintään hyvässä sivuosassa. Voi tätä elämää, liikaa houkutuksia. Mutta, herkkulakko pitää, siitä en luista, prkl!

Olisiko teillä hyviä vinkkejä tuohon aterialistan suunnitteluun?  

Huh hellettä!

Eilinen illallinen meni odotusten mukaan. Ruokaa oli ainakin kahdelle armeijalle ja liikasyöminen ja sitä seuraava ähky oli takuuvarma! MUTTA, voinpa taas sanoa, että jälkkärit tämä tyttö jätti syömättä, vaikka tarjolla oli jos jonkinlaista suklaakakuista lähtien. Kuvia en siltä syömiseltä ehtinyt ottamaan, mutta... bottom line, sitä oli!

Eilen illalla päätin sitten mennä heti aamusta juoksemaan, että sais vähän edes balanssiin eilisen ja tämän päivän syömisiä ja liikuntoja. Täällä on pari päivää ollut nyt TOSI kuuma ja kun pääsin pelipaikalle, eli tuonne lenkkipuistoon, niin mittari näytti tältä:

Oikein fiksuna jätin vahingossa vesipullonkin kotiin, hyvä minä. Päätin kuitenkin vetää aiotun lenkin. Lopputulos siis tämä tämän päivän urheiluista:

10min pyörällä puistoon, 7 min lämmittelykävelyä, hölkkää 14 min (1.87km), venyttelyt päälle ja vielä takaisin kotiin pyörällä sutien. 

pömppö mikä pömppö :)

Nyt koitan kovasti pähkäillä mitä tehdä jauhelihasta, joka tuolla keittiössä odottaa tekijäänsä. Argh, aina tämä sama ongelma - mä en keksi mitään järkevää jauheliharuokaa lihapullien, peruskastikkeen ja lasagnen lisäksi. Oliskos arvon lukijoilla vinkkejä?

Ensimmäinen viikko takana + uusia renttuja

Huh, onpas pitänyt kiirettä pari päivää! Tänään ja huomenna on hetki aikaa levähtää - ja syödä. Tänään illalla siis se toinen koitos edessä, eli pääsiäisillallinen lähisukulaisten kesken. Kerron myöhemmin kera kuvien kuinka se meni!

Eka viikko siis takana ja mieli on ihan positiivinen. Vaaka ei näytä mitään erityisen suuria muutoksia, mutta mieli ja mittanauha kyllä! Meinasin ihan saada slaagin kun aamulla tein mittaukset! Tässä tuloksia:

     Rinta 98 cm  (-1 cm)
     Vatsa 83 cm  (-6 cm??)
     Lantio 95 cm  (-1 cm)
     Käsivarsi 30 cm  (sama)
     Reisi 56 cm  (-3 cm)

WTF?!?!? Siis voiko VIIKOSSA tapahtua tällaisia muutoksia? Joko mun mittaukset on ollu ekalla kertaa päin honkia tai sitten tässä on joku todellinen ihme tapahtunut! Lienee turvotuskin hiukan laskenut, mutta 6 senttiä vatsan kohdalta? Ei sillä, että pahakseni pistäisin! Hyvä minä!

Ruokailun osalta mennyt ihan ok - paremminkin voisi mennä, mutta myös huonommin. Erityisesti hiilareita leivän muodossa on tullut syötyä ihan liikaa, mutta... askel kerrallaan.

Eräästä asiasta olen ERITYISEN ylpeä. Tänään käytiin aamupalalla tuolla meidän lähisatamassa ja katsokaas mitä diiliin kuului...

Juustopasteijaa, suklaakierteitä ja SUKLAALEVITETTÄ. Ja minä en ottanut mitään herkkuja, EN MITÄÄN! Ja voi sitä voittajaoloa jälkeenpäin!

Lupasin laittaa tänne vielä vähän kuvia mun uusista treenivaatteista, tässä ne nyt komeilee.

Mustat perus caprit, pinkki urheilutoppi.
Oranssi ja harmaa pitkähihaiset ja lyhyet mustat shortsit.
Pinkki juoksu- ja ulkoilupaita.

Melkoisen värikästä on, me likey. Kyllä nyt kelpaa! Lukuunottamatta tuota pinkkiä pitkähihaista, kaikki on tilattu Old Navysta. Jos teillä suinkaan on mahdollisuus, niin tilatkaapa sieltä - erittäin halpaa ja luulisin, että myös suhteellisen laadukasta.

Summa summarum, kaikki hyvin ja intoa piukkana seuraavaan viikkoon!

Kuvat (apua!!)

Nyt tässä olisi ne kuvat, jotka olen jo tovin luvannut laittaa tänne näytille. Päätin siis laittaa nyt nämä alkuperäiset, koska ne on niin järkyttävän kamalat, että näitä katsoessa pakostakin motivaatio laihduttaa on KORKEA. Apua.

Olo on tosi paisunut. Vaikka puntari ei näytä yhtään enempää ennen kuin tuota erämaareissua se näytti, jotenkin on kauhean iso olo. Tilannetta ei helpota yhtään se, että ensi viikosta tulee melkoinen... Oon saanu ajettua itteni taas kerran tilanteeseen (miten niin en osaa sanoa EI?), jossa melkein joka päivä teen töitä kirjaimellisesti aamusta iltamyöhään. Yritän parhaani mukaan ehtiä tekemään edes jotain liikuntaa, mutta voi olla että jää aika vähäiseksi.. Ensi viikosta en siis odota kovin suuria tuloksia, lähinnä jos saisi pidettyä painon edes samoissa lukemissa, niin hyvä.

Lupailin kertoa tänne kokemuksia viime keskiviikon spinning tunnista. Sehän meni oikein hyvin! Oon tottunut polkemaan pyörällä, joten seuraavana päivänä ei paikat ollut edes kipeänä. Ainut mikä oli, oli takamus. Auts!  Ne kyllä meinas siellä, että persus tottuu siihen parin kerran jälkeen ja sitten ei enää pitäisi olla niin kipeä. Hyvä! Ehdottomasti haluan jatkaa käymistä, jess!

Selailin muita laihisblogeja ja vastaan tuli hyvä idea. Joka kerta jos (JA KUN) retkahdan, niin otan kuvan ja postaan sen tänne. Siinä taas yksi syy vähemmän olla syömättä herkkuja!

Tänään saan parit uudet treenivaatteet Amerikan tuliaisina tuttavalta. JES! Välineurheilija henkeen ja vereen! Pistän niistä kuvia seuraavaan päivitykseen. Siihen asti, adiooos!

Jonkin tason selviytymistarina

Selvisin erämaasta! Selviämisellä tarkoitan herkutonta erämaareissua. Myönnän ostaneeni 66 kalorin mehujään, jota loppujen lopuksi en edes syönyt kokonaan. Tuo on tavallaan joo herkku, mutta mä en jaksa vetää stressiä siitä, koska selvisin koko reissun ihan ilman minkään sortin sulkaata, sipsiä, karkkia ja kakkua! Minä, uskoisitteko?!

Tuon eilisen ja tämän päivän aikana tuli käveltyä myös ihan kiitettävästi rinkan kanssa, joten liikuntaakin tuli harrastettua kiitettävästi ja oikeastaan ihan vahingossa. Hyvä, hyvä!

Noh, muu ruokailu ei ole mitenkään erityisen maininnan arvoinen. Mutta tarkoitus olikin selvitä reissusta ilman järkyttävää herkkumorkkista ja olen ylpeä saavutukseeni, joten no stress! Huomenna taas otan Kiloklubin mukaan touhuun, tänään mennään kaloreita laskematta. Ensimmäisestä tulikokeesta selvitty hyvin arvosanoin, pää pystyssä kohta seuraavaa, eli maanantai-illan family dinneriä. Wish me luck!

Tässä vielä pari kuvaa todistusaineistoki, että erämaassa on oltu. Maisemat oli upeat!

Tänään otan ne lupaamani mallikuvat ja pistän viimestään huomenna ne näytille.
Mukavaa ja kevyttä viikonloppua kaikille! 

Auringonlaskuterapiaa

Eilinen jooga: auts. Melkoista rääkkiä tälle voimattomalle ruholle. Mutta voi että kun tekee hyvää - jos tuota tahtia jaksaa käydä niin äkkiäkös haba kasvaa! Oon kyllä niin rakastunut tuohon joogaan. Sopivan rauhallista, mutta todellista lihaskuntoa vaativaa - I like! Nyt siis päättyi kuukauden kokeilu-membership ja aion ostaa kolmen kuukauden passin. Kallistahan se on, ei siitä mihinkään pääse (kolmen kuukauden unlimited passi on noin 240e), mutta tuon rahan vois sijoittaa paaaaljon huonomminkin!

Tuo joogastudio on parinkymmenen minuutin pyöräilymatkan päässä aivan meren rannalla. Eilen ennen tunnin alkua mua odotti tällaiset näkymät...

Tuon näkymän jälkeen vois heittää parit voltit ihan vaan sen kunniaksi, että on kaksi toimivaa jalkaa (noh, joskus enemmän, joskus vähemmän, MUTTA ON!) ja on mahdollisuus tehdä sellaisia asoita, joista tosissaan tykkää!

Tuli muuten pieneen mieleeni, että koska niitä mallikuvia on niin kovasti toivottu laitettavan esille (ja ei, en oo vieläkään päässyt yli ajatuksesta, että joku muu ne näkisi), niin voisinhan pistää vähän vaatetta niskaan ja ottaa uudet kuvat. Teen tuon kunhan kotiudun edessä olevalta erämaareissulta perjantaina. Lupaan!

Oon monelta taholta kuullut ja lukenut, että ei saisi punnita itseään joka päivä, mihin kyllä myönnän sortuvani. Onko teillä hyviä vinkkejä, kuinka saada hillittyä itsensä ja punnita vain kerran viikossa? Mä olen ehkä maailman malttamattomin ihminen!

Tässä teille vielä maistiaisia meikäläisen lounaasta tänään:

Ihan perus broilerin filettä, uunissa paistettua bataattia ja perunaa, sekä perussalaatti oliiviöljyn kera. Niin yksinkertaista, mutta hyvää, namsk!

Nyt vielä vähän töitä ja illalla spinningiin, jei!

Tavoitteet

Eilisen kuvakatastrofin jälkeen mieli on muuttunut järkytyksestä ja totaalisesta itseinhosta jopa jonkin asteen ketutukseen siitä järkyttävästä ajatuksesta, kuinka oon antanut itteni mennä tuohon jamaan. Edelleen, en ole valmis laittamaan niitä tänne esille. Ehkä sitten kun itse huomaan jonkinlaista edistystä tapahtuneen. Huoh.

Seuravaaksi on asetettava tavoitteet, jotta tästä tulisi jotain. En oikein tiedä mikä olisi sellainen sopiva kilomäärä (kun en todellakaan muista miltä tuntuu olla pieni). Toisekseen, puntarin näyttämää kilomäärää tärkempi vertailukohta taitaa olla ne sentit? Niin tai näin, täysi 60 taitaa kuulostaa aika hyvältä? Joo, kuuskymmentä se on! Kiloklubin mukaan tämä tavoite olisi saavutettavissa kuudessatoista viikossa. About puoli kiloa per viikko, ei pitäisi olla paha, eihän? EIHÄN? No, kohta se nähdään. Tarkemmin sanoen, kesäkuun toisella viikolla, juuri sopivasti rantakeleille. Sattuipas sopivasti ;)

Kiloklubista puheenollen. Olen nyt parin päivän (viikon, kuukauden - riippuu laskutavasta...) ajan laskeskellut kaloreita sen avulla. Mun edelliset yritykset on noudattaneet aika täsmällisesti samaa kaavaa joka kerta: sunnuntai (sunnuntai täällä viikon eka päivä), maanantai, tiistai ja vielä ehkä keskiviikkokin ok. Torstaina repeää, onhan viikonloppu tulossa. Perjantaina anoppilassa on viikottainen ateria, jossa on hankalampi olla laihiksella, öljyä ei ruuanlaitossa säästellä. Lauantai menee siinä samassa hiilari-rasvahässäkässä kun kaksi edellistäkin päivää. Ja sunnuntaina alkaa taas uusi laihis. Aika rasittavaa pidemmän päälle, en suosittele.

Kompastuskohdatkin omalla kohdallani tiedän. Viikonloput. Viikolla painetaan töitä niin että ei kissaa ehdi sanomaan, viikonloppuna sitten höllätään. Höllätään totisesti. Tänä viikonloppuna onkin ensimmäinen tulikoe: matkaan erämaahan yhdeksi yöksi ja vanha minähän kantaisi sinne kaikki maailman herkut ja ällötykset. Nyt listalle kuuluu hedelmät ja pähkinät! Katotaan kuinka saan kierrettyä bussiaseman kiskat suklaahyllyineen.

Toinen hyvin vaikea asia itelleni on se, että en malttaisi odottaa. Jos ei viikossa näy tuloksia, niin homma ei toimi ja voi vetää suklaapatukat esiin. Ymmärrän kyllä, että ei tämä massa viikossa tai kahdessa lähde, mutta... minä nyt vaan oon minä. Tässä asiassa siis koen tarvitsevani erityisen paljon kärsivällisyyttä. Niinhän ne vanhat ja viisaat sanoo; kaikki on pään sisällä. Wish me luck! Päivän lohduttava kuva siis tässä:

No, ei voi jäädä ihmettelemään - tälle päivälle on tarkoitus mennä joogaan. Huomiselle illalle on myöskin sävelet jo hyvin selvät; menen spinningiä kokeilemaan. Kerran sitä kokeilin ja tykkäsinkin (jos ei lasketa tunnin jälkeen viikon kipua takalistossa). Kerron huomenna miten meni!

Mistä lähdetään liikkeelle?

Oon oikeesti totisesti pelännyt tätä päivää. Siksi kai en ole sitä toteuttanutkaan ennemmin. Nimittäin kokovartalokuvien otto. Tässä tapauksessa pää pois jätettynä.

Tuon toimituksen jälkeen voin kertoa, että en ole eläissäni kokenut sellaista itseinhon määrää! Aivan järkyttävää! Ajattelin, että laitan kuvat tänne, mutta mun on nyt nukuttava tämän asian yli ainakin yö tai pari ja miettiä asiaa uudemman kerran... Siis todella, todella, todella kauheaa materiaalia. Miettii vaan, että tuollasenako ne muut kaduntallaajat mut näkee? APUA.

Kilot, jotka tänä aamuna ennen aamupalaa puntariin iloisesti pomppasivat, oli 67,7 kg. Pituutta tältä ruholta löytyy 161 cm, eli BMI 26.1 - *lievää ylipainoa* -kategoriaan viisaammat minut siis sijoittavat.

Tein myöskin mittaukset strategisista mitoista. Strategisistapa hyvinkin, voi hertsileijjaa. Melkein jo alkaa naurattaman. No, tässäpä nämä missin mitat:

     Rinta 99 cm
     Vatsa 89 cm (hei, sentään kymmenen sentin ero tisseihin!)
     Lantio 96 cm
     Käsivarsi 30 cm
     Reisi 59 cm

Tästä siis lähdetään liikkeelle. Lupaan koittaa jossain vaiheessa ladata noi lähtökohtakuvat. Lupaan koittaa, en siis lupaa laittaa. Noiden kuvien ottamisen totaalisen lannistuksen jälkeen voi todeta, että tästä ei kertakaikkiaan oo kun yks suunta. Yhden asian voin vannoa; seuraavan kerran kun tekee mieli herkkuja, katon noi kuvat ja mietin tekeekö mun todella mieli vai... josko miettisin vielä toiseen kertaan.

Kun nyt lupaamisen makuun on päästy, niin pistetään nyt vielä yksi lupaus kehiin - kerta kiellon päälle! MINÄ LUPAAN OLLA SYÖMÄTTÄ HERKKUJA KUUKAUDEN AJAN! Nämä ah, niin ihanat herkut ovat:

- suklaa
- karkit
- sipsit ja muut suolahässäkät
- jäätelö

Kyllä, lupaan. Tässä on kuukauden sisään tiedossa pari reissua ja ainakin yhdet sukulaisistujaiset, joten tiukkaa tulee tekemään, se on varma. Mutta minähän onnistun!! Ei tarvitse kun katsoa noita äsken napsimiani kuvia niin johan lähtee herkkujen himot.

Näihin KUVIIN ja näihin tunnelmiin... Tässäpä vielä loppuun itselleni ehkä tämän vuoden lohdullisin miete:

Eka kerta.

Minäkin olen nyt siis päättänyt jakaa tarinani läskien kanssa kamppailusta julkisesti. Julkisesti, mutta anonyyminä. Annan teille kuitenkin vähän lähtökohtia, niin ei tarvitse ostaa sikaa säkissä:

Olen 25 vuotias nuori nainen. Viimeiset neljä vuotta olen asunut ulkomailla - koti on Välimeren aaltojen rannoilla. Se itsessään tuo tähän hommaan omat haasteensa - puolet vuodesta on aivan tuskallisen kuumaa treenata ulkona ja... tähän asti se toinen puoli vuodesta onkin sitten mennyt ihan vaan laiskotellen. Satunnaisia saleiluja ja lenkkeilyjä lukuun ottamatta en ole vuosiin harrastanut minkään sortin liikuntaa. Aika surullista, eikö? Eipähän tarvitse ihmetellä mistä nämä kilot ovat tulleet.

Viime vuoden puolella aloitin netistä löytämäni ohjeiden mukaan kymmenen viikon juoksukoulun, joka alkoikin loistavasti. Oli uskomaton huomata kuinka kunto nousi viikko viikolta - ja ihan oikeasti, minä olin aloittaessa ihan totaalisessa rapakunnossa! Viikkoa vaille viiden kilometrin juoksun ortopedi totesi jalkapohjassani tulehduksen ja totesi, että toipumisaika voi kestää viikkoja, jopa kuukausia. Vasta viime viikolla pääsin kokeilemaan juoksua uudemman kerran - jalka antaa edelleen pieniä vastalauseita silloin tällöin, mutta aioin nyt olla viisaampi kuin viime kerralla. Hitaasti hyvä tulee.

Viimeisen kuukauden aikana olen käynyt vähintään kaksi kertaa viikossa joogassa. Jooga saattaa kuulostaa lähinnä meditaatiolta ja selkä suorassa istumiselta, mutta se on ihan oikeesti tosi kovaa lihaskuntoa! Suosittelisin jokaisen kokeilemaan ainakin kerran, se tekee ihan tosissaan hyvää keholle ja mielelle.

Viime kuukauden aikana on siis tapahtunut (paljon!!) muutosta edelliseen aktiivisuuden osalta. Paino ei ole pudonnut oikeastaan ollenkaan.. Nyt haaste onkin kuinka saada se tippumaan. Ja tästä aion täälläkin kirjotella jatkossa. Kerron huomenna lisää lähtötilanteesta ja tavoitteista.

Tervetuloa mukaan minun taistossani maan vetovoimaa vastaan!