Superia ja vähemmän superia

Kuten otsikosta voi päätellä, on sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat ensin?

Aloitetaan hyvistä. Superdieetin neljäs päivä vetelee viimeisiään ja alkaa pikkuhiljaa homma luistamaan. Paljon on uutta opittavaa ollut ja otsalohkoon on todellakin täytynyt asentaa ihan uusi mood tälle hommalle. Ulkomailla asuminen tuo jo ennestään haastavaan tilanteeseen omat lisävaikeutensa, joten nyt vain on sovellettava parhaan mukaan. Ei auta! TODELLA mielenkiintoista nähdä mitä vaaka näyttää maanantaina ensimmäisen viikon jälkeen - sen verran on tunnustettava että suunta on jo oikeaan, eli alaspäin.

Laitan teille ensi viikolla kaikki yhden päivän syömiseni kuvina, niin näette vähän mistä puhutaan. Se kyllä myönnettäköön - vihreistä vihanneksista SAA hyviä herkkuruokia, kunhan on vain käytössä paistinpannu, tilkka oliiviöljyä ja iso kasa mausteita. Nimim. keräkaali rocks! :)

Sitten niihin huonoihin uutisiin. Melkein voisin vaikka räjähtää tälle paikalle. Oon aikasemminkin kertonut mun kantakalvon tulehduksesta, joka siis puhkesi viime vuoden puolella juoksuharrastuksen seurauksena. Ortopedit, ultrat ja sun muut on tullut tutuiksi asian tiimoilta. Vaiva ei 100% koskaan lähtenyt, mutta kuulemani ja lukemani mukaan se voi kestää jopa puolitoista vuotta kun jalka palaa normaaliin. No, tämän viikon kipu on päivä päivältä voimistunut ja viime yönä heräsin siihen, että oli pakko mennä hakemaan talon tujuin särkylääke, jotta sain nukutuksi. Ihan törkeän kipeä, levossakin! Tänään heti lääkärille ja mitäs se muuta osasi tehdä kuin antaa uuden tulehduskipukuurin (onneksi vahvimman mahdollisen), lähetteen fysioterapiaan ja ortopedille, taas. Nyt siis kuuri loppuun ja aika ortopedille vasta kahden viikon päähän. PRKL. Että se siitä liikunnasta. Hyvä kun kävelemään pystyy. Että näin, taas karma puuttuu peliin, tällä kertaa tässä muodossa. Mutta hei, jos en voi kontrolloida liikkumisia niin ainakin voin kontrolloida syömisiäni!

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin!